Nyt kuultavi taivas, on verhollaan
Kevät Pohjolan peittänyt,
Siell' loistavi kukkaset kasteessaan,
Soi lintujen laulelot nyt
Siell' ylhässä tunturimaassa.
Tääll' lähellä 'Niilin rantaman
Niin helteist' on, mielemme ois
Täält' isänmaahamme, Pohjolaan:
On talvi jo lähtenyt pois
Sielt' ylhästä tunturimaasta.
Isä syntyi sieltä ja äitikin,
Ja hautansa siellä on.
Siell' ensi kerran me lauleltihin,
Ja opimme lentohon
Siell' ylhässä tunturimaassa.
Pois helmasta Etelän runsauden
Siis tiemme nyt kulkehon
Ja sinestä kirkkahan taivaan sen
Luo raikkahan rannikon
Eiell' ylhässä tunturimaassa.
Siell' ihmiset meitä jo vuottavat —
Ja me sinne kaivataan.
Eiell' ilmat on kuultavat, kirkkahat,
Puut, kukkaset kaunieimmaan
Siell' ylhässä tunturimaassa.
1852.