Kaikkina vuoden aikoina ja kaikissa muodoissa ilmaantuu ihmisille
Jumalan kirkkaus Hänen äärettömässä luomakunnassaan. Mutta meille,
täällä pohjolassa asuville, levittää luotu maailma ihmeensä selvimpänä
ja loistavimpana vuoden synkimpänä aikana. Meiltä ei puutu koskaan
todistuksia Jumalan rakkaudesta: kesän sulo-ajalla ihmettelemme Hänen
kaunista maailmaansa ja talvella ylistämme Hänen kaikkivaltaansa,
katsellen tähtitaivaan loistoa.
Menkäämme taivasalle kirkkaana, rauhallisena, kylmänä talvi-iltana,
sellaisena, jolloin eivät pilvet eikä sumu himmennä taivahan
sotajoukkoja, tuikkivia tähtösiä. Mikä juhlallinen ja ihailtava
hiljaisuus koko luonnossa! Mikä loisto! Mikä ihanuus! Mikä ääretön
silmäys ijäisyyden syvyyteen! Kuinka suuri olet, oi Jumala!
Kaikki nämä tähdet ovat maailmoita niinkuin meidänkin maamme, eli
oikeammin niinkuin meidän aurinkomme kiertotähtineen, mutta moni niistä
on paljon suurempi ja rikkaampi. Kukaan ihminen ei näitä lukea voi.
Mutta jos tahdot mielessäsi kuvitella tätä, niin muista, että tähtien
tutkijat jakavat ne 16 luokkaan sen mukaan, miten suurilta ja
loistavilta ne meistä näyttävät. Jolla on hyvät silmät, voi
tähystimettäkin nähdä 6:den ensimmäisen luokan tähdet, mutta jos on
heikot silmät, näkee ainoastaan 4:n. Kuta parempi tähystin tai
kaukolasi (teleskopi) meillä on, sitä useampia tähtiä huomaamme siellä,
josta paljas silmä näkee vain terhenistä valoa tai tyhjyyttä. Ja
ensimmäiseen luokkaan kuuluvia tähtiä on vähä verrattuna niihin, jotka
kuuluvat seuraaviin luokkiin, sillä niiden luku tulee luokka luokalta
kolmin kerroin suuremmaksi. Jos nyt paljaalla silmällä voimme erottaa
noin 6,000 tähteä kuudessa ensimmäisessä luokassa, niin lasketaan
seitsemännessä löytyvän noin 18,000, kahdeksannessa noin 54,000,
yhdeksännessä noin 162,000, kymmenennessä noin 486,000 ja niin yhä
enemmän, kunnes 16:ssa luokassa tulemme lukuun 324 miljoonaa 294,000
tähteä. Mutta ennenkuin niin pitkälle olemme päässeet, on tarkka
laskeminen jo mahdoton, ja varmaa on, että noiden kuudenteentoista
luokkaan kuuluvien tähtien takana on vielä lukemattomia muita, joita ei
parhaimmallakaan kaukolasilla voi havaita. Sanotaan, että on voitu
lukea 47 miljoonaa tähteä.
Koska muutamat tähdet näyttävät meistä suuremmilta kuin toiset, tulee
se joko siitä, että ne todellakin ovat suurempia, tai siitä, että ne
ovat meitä lähempänä. Lähin kiintotähti, jonka kaukaisuus on voitu
laskea, on a-tähti Kentauron tähtiryhmässä. Valo kulkee 28,700 maant.
peninkulmaa sekunnissa ja tarvitsee kuitenkin 3 vuotta ja 8 kuukautta,
ennenkuin tästä tähdestä meidän maahamme joutuu. Laske siis ensin,
montako sekuntia on 3 vuodessa 8 kuukaudessa, ja kerro tulo sitten
luvulla 28,700, niin voit sanoa, monenko peninkulman matka on meidän
läheisimpään kiintotähti-naapuriimme! Jos tämä lasku on sinusta kovin
vaikea, niin voin sanoa sinulle tuloksen: Matka on 3 biljoonaa 9,000
miljoonaa peninkulmaa, joka luku kirjoitetaan 13 numerolla. Koska
a-tähti Kentaurossa ei näytä suuremmalta kuin loistava Vega Lyyryn
tähdistössä, josta valo meille tullessaan tarvitsee 21 vuotta, niin
tiedämme siitä, että a-tähden täytyy olla Vegaa pienempi. Vega on niin
äärettömän suuri aurinko, että jos se olisi yhtä lähellä kuin meidän
aurinkomme, levittäisi se 300 kertaa niin paljon valoa kuin tämä, ja
siis sen täytyy olla 300 kertaa niin suuri kuin aurinko, joka valaisee
meidän maatamme. Kuitenkin voittaa Vegan loiston Sirius, josta valo
meille tullessaan tarvitsee 72 vuotta. Kuinka suuri ja voimakas on siis
tämä ääretön aurinko?
Ei yksikään ensimmäisen luokan tähdistä lähetä meille valoansa
vähemmässä kuin 3:ssa vuodessa. Pienimmät kaukolasilla näkyvät tähdet
tarvitsevat siihen 2,700 vuotta, ja luullaan, että valo etäisimmistä
sumutähdiköistä eli "nebulos'oista" meille tullakseen tarvitsee enemmän
kuin 10,000 vuotta. Laske, jos voit, monenko peninkulman päässä ne ovat
maasta! -- Sirius, jonka nyt näemme, ei ole tämänpäiväinen Sirius, vaan
Sirius 72 vuotta sitten, -- jos siis joku pikku tähdistämme sammuisi,
näkisimme sen kuitenkin vielä tuhansia vuosia ehtootaivaalla loistavan.
Suuria, ensi luokkaan kuuluvia tähtiä on ainoastaan 18, ja niistä näkyy
täällä pohjoisen pallonpuoliskon taivaalla vain 12. Ne ovat, valonsa
suuruuteen katsoen luettuina, seuraavat:
1. _Sirius_, Ison-Koiran tähtiryhmässä.
2. _Arcturus_, Booteksen tähtiryhmässä.
3. _Rigel_, Väinämöisen viikatteessa.
4. _Capella_, Vetomiehessä, linnunradan reunalla.
5. _Vega_, Lyyryn tähtiryhmässä.
6. _Procyon_, Pienen-Koiran tähtiryhmässä.
7. _Betelgeuze_, Väinämöisen viikatteessa.
8. _Aldebaran_, Härjän tähtiryhmässä.
9. _Antares_, Skorpionissa.
10. _Spica_, Neitsyen tähtiryhmässä.
11. _Regulus_, Leijonan tähtiryhmässä.
12. _Atair_, Kotkan tähtiryhmässä.
Tähtiä, jotka suuruutensa suhteen ovat toiseen luokkaan luettavat, on
55 ja kolmanteen kuuluvia 170.
Mainittakoon tässä ainoastansa _Alamak_ Andromedan, _Algenib_ ja
_Markab_ Pegasuksen tähtiryhmässä, _Apollo_ ja _Herkules_ Kaksoisissa,
_Gamma_ Pohjan ruunussa, _Mirak_ Andromedan tähtiryhmässä, _Castor_ ja
_Pollux_ -- ja viimeiseksi _Pohjantähti_, joka kuuluu toiseen luokkaan.
Otavan tähdillä on seuraavat nimet: _Dubhe, Merak, Phekda, D(aelta),
Alioth, Mizar, Benetnash_, -- ja ne kuuluvat mitkä toiseen mitkä taas
kolmanteen luokkaan. Toiseen luokkaan kuuluvat myös ne kolme tunnettua
tähteä Väinämöisen viikatteen keskikohdalla, joita nimitetään Jakobin
sauvaksi.
_Kuningas_ David (Ps. 147: 4) sanoo:
"Hän lukee tähdet, ja kutsuu heitä kaikkia nimeltänsä."
Arabialaiset antoivat nimet noin 50 tai 60 tähdelle. Meidän aikamme
tähtein tutkijat merkitsevät tähdet kartoille, jokaisen ryhmässänsä
kreikkalaisilla kirjaimilla.
Saadaksemme vähänkään käsitystä tähtien paljoudesta ja moninaisuudesta,
jaamme ne tähtikartoilla eri tähtiryhmiin, joille annetaan eri
esineiden nimi ja muoto. Muistathan esim. Eläinradan merkin
almanakassa; semmoisia ovat myöskin Kauris, Härkä, Kaksoiset j.n.e. --
Jos nyt tahdot etsiä jotakin määrättyä tähteä, niin löydät sen kartalta
omasta tähtiryhmästään. Mutta voithan tähtiä myös taivaalla iltaisin
nähdä, kun vaan muistat, että kaikki muut, paitsi Pohjantähti,
muuttavat paikkaa eri vuoden ja vuorokauden aikoina.
Ota esim. _Otava_ lähtöpisteeksi suurella tähtimerellä. Vedä viiva
vasemmalle (alas) ensimmäisen ja neljännen tähden läpi, niin
ensimmäinen suuri tähti, johon viivasi sattuu, on _Arcturus;_ mutta jos
vedät viivan oikealle, niin saavut _Capellaan_. Jos vedät saman viivan
ylöspäin pohjoista kohden ja siirrät sitä vähän oikealle, niin löydät
Pohjantähden. Ja jos jatkat vielä samaa viivaa yhä pohjoiseen päin ja
käännät sitä vähän vasemmalle, niin löydät Vegan.
Samoin voit Väinämöisen viikatteen ottaa lähtöpaikaksesi. Jos vedät
viivan vasemmalle (alaspäin), kolmen loistavan tähden läpi, niin näet
komean Siriuksen; mutta tämä suuri aurinko on joskus niin lähellä
taivaanrantaa, että sumu peittää sen. Samaa viivaa jos vedät vielä
ylöspäin oikealle, mutta sitten siirrät vähän vasempaan päin, niin
ensimmäinen suuri tähti, jonka löydät, on _Aldebaran_. Jos vedät
viivasi vähän vinoon keskimmäisen tähden läpi, tulet ylhäällä
(pohjoisessa) _Betelgeuze'en_, ja alhaalla (etelässä) tulet
_Rigel'iin_. Vähitellen voit itse tottua tähtikartalla kulkemaan
tutuista tähdistä tuntemattomiin.
Tämä on hyvin huvittavaa, sillä jos ei tiedäkään paljoa muuta noista
avaruuden suurista auringoista kuin niiden nimet ja paikan taivahalla,
niin tuntuu siltä kuin olisi jo paljon tutumpi heidän kanssansa. Ja
lieneehän tuo toki korkeaa ja hienoa seuraa, kun on tuttava maailman
aurinkojen kanssa. Onhan se aivan kuin seurustelisi luomisen ja korkean
Luojan kanssa. Näin korkeasta ja majesteetillisesta seurasta, jonka
suhteen kaikki maalliset korkeudet ovat kuin hietajyväset, ei tule
kukaan ylpeäksi. Päinvastoin jokainen tuntee itsensä äärettömän
pieneksi katsellessaan taivahan suuruutta. Mutta onhan kuitenkin suurta
ja ilahuttavaa seista Herran Jumalan edessä, mielessään pitäen 19
psalmini sanat: "Taivaat ilmoittavat Jumalan kunnian ja vahvuus
julistaa hänen kättensä teot!"