Koska allekirjoittaneen suomennos on määrätty "Filosoofisen kirjaston"
ensi julkaisuksi, sallittanee minun tässä Kirjallisuuden Seuran
pöytäkirjain ("Suomi" III: 15) johdolla muutamin sanoin kertoa, miten
mainitun kirjaston hanke syntyi.
Lopulla Lokakuuta 1897 pantiin Seuran Taloustoimikunnassa vireille
kysymys, eikö Seuran tulisi jollakin erityisellä tehtävällä ilmaista
kiitollisuuttaan kansalaisten sille osottamasta suuresta suosiosta ja
luottamuksesta, jota yhä karttuneet lahjat ja testamentit, yhä
lisääntyvä Seuran jäsenten lukumäärä näyttivät todistavan, tehtävällä
semmoisella, joka -- kuten sihteeri lausui -- "täyttäisi tuntuvan aukon
kirjallisuudessamme, omankielisenä oppaana johdattaisi kansaamme
tiedetten ylimmälle portaalle, saattaisi aatteiden avaran mailman sen
tunnettavaksi, perustaisi itsenäistä, järkevää ajatuspartta". Semmoinen
tehtävä oli puhujan mielestä etenkin arvokkaan filosoofisen
kirjallisuuden suomentaminen, eikä ainoastaan sen vuoksi että, kuten jo
J.W. Snellman v. 1870 lausui, siitä olisi apua kirjakielemme
sieventymiselle, suomalaisen proosastiilin kehittymiselle, vaan senkin
vuoksi, että "juuri filosoofinen kirjallisuus oli se, joka meillä
vahvaa tukea kaipasi ja jota Seuran siis tällä haavaa sopi ennen muuta
hoimiinsa ottaa". Historian ja kaunokirjallisuuden aloja viljeli Seura
kyllä vielä kuten ennenkin oli viljellyt, mutta edellisellä oli kasvu
jo hyvällä alulla ja jälkimäisen vainiolla lainehti jo vilja rehevästi;
filosoofinen kirjallisuus se nyt Seuran kannatusta erittäin vaati.
Mielipiteensä tueksi lausui puhuja m.m. vielä: "Minun ei tarvitse puhua
filosofian arvosta tiedetten tieteenä, -- -- ei muistuttaa sen
järjestäjän-virasta semminkin valtiotaitoon, lakitieteesen
ja jumaluus-oppiin katsoen. Mutta minä en saata olla sitä
mielipidettäni lausumatta, että Suomen kansa, tämä vakavanluontoinen ja
tarkkamietteineu, tämä entuudesta 'syntyjä syviä' perusteleva kansa,
jos mikään, pystyy siihen henkiseen työhön, siihen järjen
viljelemiseen, jota elävä, hedelmällinen filosoofian tutkimus
edellyttää ja joka toiselta puolin tätä myös voi eteenpäin saattaa.
Tälle kansalle avattakoon perinjuuristen tietojen lähde, ennenkuin
siltä terve sulatuskyky ja terävä arvosteluvoima pilaantuu sen
herkkäkulkuisen ravinnon nautinnossa, jota nykyaika varsin runsaasti
taritsee". Ehdotettiin sitten, että Seura -- -- "Filosoofisen
kirjaston" nimellä vähitellen julkaisisi sarjan etevimpiä entisen ja
nykyisen ajan tuotteita, esim. Platonin "Valtion", Cartesiuksen
"Meditationes de prima philosopbia", jonkun Leibnitzin "Vähäisemmistä
kirjoitelmista", jonkun osan Lotze'n "Mikrokosmuksesta", jonkun
kansantajuisen estetiikan. -- Ehdottaja ei epäillyt, että filosoofinen
kirjallisuus meillä saisi yleisöä. "Koko meidän kansassa on
'viisaustieteen' siemenellä otollinen maaperä. Taattu lukijakunta, jos
kohta vähäläntäinen, on meillä ainakin yliopiston nuorisossa -- --.
Tämän nuorison tarvetta tulisi muistaa ja sen intoa vireillä pitää,
jottei sen olisi pakko 'yksinomaan vieraskielisen kirjallisuuden
aalloissa' ponnistella, vaan se saisi omalla kielellään opintojaan
harjoittaa -- --".
Tämä oli aikanaan lausuttu sana. Ensi kokouksessaan (3.11.1897) Seura
täydellisesti suostui ehdotukseen ja asetti asian edistämiseksi
erinäisen, "filosoofisen" valiokunnan. Valiokunta, tehtäväänsä
ryhdyttyään, arveli m.m. suotavaksi, että "suomennetut teokset
varustetaan alkuperäisen tekijän historiallisesti taatulla
elämäkerralla, opastavalla katsahduksella hänen järjestelmäänsä sekä
sen mukaan, kuin tarve vaatii, valaisevilla selityksillä". Muuten piti
valiokunta sitä mieltä, että 1:ksi Cartesiuksen "Meditationes de prima
philosophia" oli suomennettava sekä samalla hänen "Discours de la
méthode" ja että 2:ksi myös Platonin _Politeia_ oli suomennettava,
koska koko hänen systeeminsä siinä esiintyy, mutta että se
"Filosoofisen kirjaston" ensi osaksi olisi liian lavea, varsinkin
kun siihen olisi lisättävä tekijän elämäkerta, esitys hänen
oppijärjestelmästään ynnä selityksiä. Oli siis aluksi joku lyhempi
Platonin dialoogi valittava, ehkä Phaidros. Samalla ilmoitettiin vielä,
että prof. O.E. Tudeer hyväntahtoisesti oli luvannut olla avullisena,
kun aika tuli tarkastaa suomennoksia kreikkalaisista kirjailijoista. --
Tämän esityksen johdosta Seura valtuutti valiokunnan määräämään, mikä
Platonin dialoogeista ensiksi oli suomennettava, sekä työn tekijäksi
ottamaan allekirjoittaneen, joka jo aikaisemmin oli siihen ilmaissut
suostuvansa. Sittemmin (19.1.1898) päätti Seura, valiokunnan ehdotuksen
mukaan, että "Filosoofisessa kirjastossa" ensimäiseksi julkaistaisiin
suomeksi Platonin dialoogi "Gorgias", varustettuna asianmukaisella
filosoofis-historiallisella johdannolla, elämäkerralla ja selityksillä;
sen jälkeen seuraisi Platonin "Valtion" suomennos, sitten Cartesiuksen
"Discours de la méthode", "Meditationes de prima philosophia" ja
"Traité des passions". Uusimmista ehdolle asetetun teoksen, R.
Eucken'in "Die Lebensanschauungen der grossen Denker", päätti Seura
julkaista, jos se siihen saisi tekijältä lupaa. Pian sen jälkeen olikin
Seuralla ilo saada prof. Eucken'ilta kirje, "jossa hän erinomaisella
hyväntahtoisuudella ei ainoastaan sanonut varsin mielellään suostuvansa
teoksensa suomennuttamiseen, vaan myös ilmoitti olevansa halullinen
vaikeammissa kohdissa ehkä tarvittavia selityksiä antamaan sekä
uudestaan laatimaan kirjansa loppu-osaston" -- --. Näin voi nyt Seura
syystä "toivoa, että ennen pitkää filosoofisen kirjallisuuden työsiö
meillä alkaisi omantakeisesta tuotannosta hedelmöitä, joka olikin
vasta-alotetun hankkeen päätarkoitus. Valtioneuvos Th. Reinin ja
tohtori Arvi Grotenfeltin harras osanotto 'Filosoofisen valiokunnan'
tehtäviin takasi, että julkaistavat teokset järjellä valittaisiin ja
työ asian arvoa vastaavalla tavalla toimeen pantaisiin". (Vuosikertom.
16.3.1898.)
"Filosoofisen kirjaston" esikoisen nyt lähtiessä Suomen maata
samoamaan, on suomentajan mieluisa velvollisuus lausua julki
kiitoksensa Hra professori O.E. Tudeer'ille hänen etevistä,
tieteellistä tarkkuutta teroittavista neuvoistaan ja viittauksistaan,
joilla hän tehokkaasti on minua työssäni avustanut. Jos siinä vielä on
virheitä ja epämukaisuuksia, ei ole syy hänen, vaan minun, varsinkin
kun en kohta tullut hankkineeksi riittäviä tieteellisiä apukeinoja.
Pääasialliset tietolähteeni ovat olleet: "Geschichte der alten
Philosophie" von W. Windelband, München 1894 (Iw. von Müller'in
Handbuch d. klass. Alterthumswissenschaft, V Bd., 1 Abtheil); --
"Griechische Denker" von Theod. Gompertz, I Bd., Leipzig 1896; --
Platons Gorgias, erklärt von Jul. Deuschle, 4:te Aufl., bearbeitet von
Chr. Wilh. Cron, Leipz. 1886; -- Platonis Gorgias, recens.,
prolegomenis et comment instr. G. Stalebaum, edit 3, Lipsiae 1861; --
Platonis opera, editio critica Mart. Schanz, Vol. VIII, Lips. 1881; --
Plat. Gorgias, übersetzt von G. Sohulthess.
Lopuksi huomautettakoon, että kreikkalaisia nimiä kirjoittaessani en
ole erittäin merkinnyt vokaalien pituutta enkä sanain korkoa.
Oikeastaan on siis äännettävä: Pláto:n, So:kráte:s, Gorgía:s, Po:los,
Kallikle:s, Khairepho:n j.n.e.
Hämeenlinnassa Huhtikuulla 1899.
Suomentaja.