1. "Oi, onko käärme kuolema,
Mi ihmisiä sortaa,
Ja manan berran nuolena
Meilt' elon armaan murtaa,
Vai enkelikö ehkä lie,
Mi taivahasen lentää
Ja sielun sinne ylös vie,
Kun korkeutta entää?"
2. Niin lysyi Anna siskoltaan,
Katsahtain kirkkotarhaan,
Ja siihen sisar itkultaan
Sai sanoneeksi: "varmaan
On kuolo käärme kamala
Pahoille; elon tiellä
Ken vääryytt' yhä harjoittaa,
Saa pahan palkan siellä.
3. Mutt' enkelinen loistava,
Niin kaunokainen, vieno,
Kuin aurinkoinen koittava
Ja utusiipi hieno
Hän silloin on, kun hyvän luo
Hän rientää liihoitellen,
Ikuisen onnen hälle suo
Armaasti hymyellen."
4. Nyt Anna sinisilmänsä
Korotti taiveehille,
Hän laski ristiin kätensä
Ja lausui enkelille:
"Jos hyväksi nyt näet mun,
Niin tänne liihoittele
Ja sinne, jossa kaivatun
Näiin veljen, johdattele!"
5. "Vaan jospa nyt et tulekaan.
Niin ohjaa aina tieni
Ja puhtahana kätke vaem
Ätun sydnmmeni pieni.
Niin että kerran tulla saan
Sun luokses, enkel' armas;
Siks' sielustani poista vaan
Sä synnin myrkky karvas!"
* * * * *
Jesus maailman valkeus,
Anna valos meille ioistaa!
Isän kunnian kirkkaus,
Pimeytemme sä poista!
Anna meille uusi mieli,
Uudet korvat, uusi kieli!