NOORA. Paola!
PAOLA. Noora, äiti armas!
NOORA. Paola, isäsi kutsuu sinua! Hän tahtoo kuulla iltarukouksesi.
PAOLA (arasti). En osaa sitä. Isäni minua kauhistuttaa! Kun eilen
rukoilin, niin se koski hänen elämäänsä, mutta nyt -- Noora,
suojele minua!
NOORA. Suojele sinua! Eilen se oli mahdollista, nyt ei enää. Oi,
jospa voisin hengelläni ostaa takaisin tekoni!
PAOLA. Äiti-kulta! Minun on syy... minun yksin!
NOORA. Ja kuitenkin...
PAOLA. Mitä tarkoitat?
NOORA. En mitään. Ajatukseni ajelevat toisiansa niinkuin syöjättäret
rautaruoskilla!
PAOLA (levottomana). Älä pelkää!
NOORA. Gorellon tarkka silmä minua vapisuttaa! Jos hän ilmoittaisi
jotain, niin olisimme hukassa.
PAOLA. Minä pyydän lohdutusta ja sinä tarjoat myrkkyä.
NOORA. Mutta kenties myös pelastusta. Kuule, Paola! Ilmaiskaamme
suoraan kavaluutemme, ennenkuin se itsestään hirmuisella tavalla
tulee ilmi ja vihollinen petoksemme kautta tunkeutuu linnaan.
Vartijoita asetettakoon estämään jokaista pääsemästä sisään.
PAOLA. Olethan mieletön! Etkö muista hänen palaavan tänne vielä tänä
yönä?
NOORA. Unhota hänet!
PAOLA. Sitä en voi, sitä en saa.
NOORA (katkerasti). Etkö saa?
PAOLA. Sammuttaa elämän ensimmäinen kipinä, upottaa valon ensimmäinen
säde kylmyyteen ja yöhön... sekö olisi Jumalan käsky, rakkauden
lähteen? Ja kun hän palaa...
NOORA (kylmästi). Jos hän palaa!
PAOLA. Isänsä sydämmen hän lupasi lepyttää.
NOORA (pilkaten). Ezzelinon sydämen! Onko hänen rinnassansa mitään
sydäntä? Petetyt olemme, ja kenties on Manfredkin petturi!
PAOLA. Mikä käärme minua pistää! (Lujasti.) Mitä! Epäilystä!
Polvillani rukoilen sinua, Manfred, anna anteeksi! Ennen epäilisin
itseäni.
NOORA. Minun täytyy silloin...
PAOLA. Jää! Teko oli minun! Minun olkoot myös seuraukset! Älä
koske kohtalooni!
NOORA. Täytä se siis, kurja! (GORELLO tulee sotamiesten kanssa.) Kuka
siellä? Gorello!