Entiset. GORELLO.
GIORDANO. Joko hänet on löydetty?
GORELLO. Ei! Nyt on vain hautaholvi jäljellä. Jos ei häntä sieltä
löydy, niin on saatana vienyt hänet ilmojen kautta.
GIORDANO. Paolalla on avain.
GORELLO. Mitä avaimesta! Tämä kirves avaa kaikki ovet! (Menee PAOLAN
kamariin.)
PAOLA (suurimmassa tuskassa). Madonna! nyt hän on hukassa. Häntä
väijytään, eikä mitään merkkiä vielä! (Hiljaa Nooralle.) Näetkö
mitään?
NOORA. En mitään! Kaikki on menetetty. Rukoile!
PAOLA. Herra! Herra!
GIORDANO. Miksi vapiset? (PAOLA vaipuu hänen jalkoihinsa. GIORDANO
nostaa hänet syliinsä.) Koston hetki, tuo julma hetki on tullut!
Nyt on tuskiemme malja laitojensa tasalle täyttynyt, ja jokaisesta
veripisarasta, mikä siitä vuotaa, kasvaa meille kostaja. Hän on
kätkeynyt Moronien hautaholviin, mutta kuolleet nousevat haudoistaan,
tarttuvat häneen ja raastavat hänet tänne! (Nauraa.) Ha! Ha!
NOORA. Hirmuista!
GIORDANO. Tule syliini, lapseni! Nyt rukoilkaamme, nyt taivas kuule
meitä! Koston Jumala...
PAOLA. Armon Jumala!
GIORDANO. Sinä tiedät mitä rukoilemme!
PAOLA (syvään, hartaasti). Sinä tiedät mitä rukoilen! (Astuu muutamia
askeleita ikkunaan päin.)
GIORDANO. Väkevä kuin kuolo on kosto! (Samassa kuuluu kaukaisen
kellon heleä ääni.)
PAOLA (lankee polvilleen, itkien). Mutta kuolemaa ja kostoa väkevämpi
on rakkauden voima!