POMBAL (astuu sisään). Elvas syytön! Nuo sanat soivat yhä vielä
korvissani. Kuoleva José ei ehtinyt muuta minulle sanoa, mutta hänen
katseensa osotti, että hän puhui totta. Miksi olen mennyt niin
pitkälle? Olen kiven jo niin työntänyt jyrkännettä alas syvyyteen,
etten enää voi sitä pidättää, vaan se tempaa minutkin mukanaan.
Kardinaali Saldanha oli oikeassa: jos asia olisi käynyt laillista
tietä, niin ei ketään syytöntä olisi langetettu. Olen nyt toiveitteni
perillä, -- ja kuitenkin olen melkein toivomaisillani, että kaikki
olisi tekemättä ja että saisin alottaa kaikki alusta, olenko minä
määrätty hävittämään kaikki, mikä on minua lähellä? Uskollinen
Josénikin myrkytetty, -- jesuiittani myrkyttämä kostonuhriksi! Ja hänen
viimeiset sanansa, että Elvas oli syytön -- mitä ne merkitsivät?
Voisinko sittenkin pelastaa hänet? En! En voi tuoda esiin mitään
todistusta hänen syyttömyydestään. Hän on itse tunnustanut, hänen
isänsä ja äitinsä niinikään. Sanottaisiin, että hänet pelastin siksi
että hän oli vävyni. Maineeni nyky- ja jälkimaailman silmissä vaatii
hänen kuolemaansa, o, Elvas, Elvas, älä minua syytä! Sinä, joka saat
kuolla, olet onnellisempi kuin minä, jonka täytyy elää, tämä verivelka
omallatunnollani. Haa! Kuulen askeleita. Se on Beatrice, jota lähetin
noutamaan, kun tosiaankin ensin ajattelin pelastaa hänen miehensä.
(Yht'äkkiä.) Mutta kenties se vielä olisi mahdollista, -- onhan hän
tyytyväinen, kun vain saa pitää henkensä. (Miettiväisenä.) Niin oikein!
Näin voin pelastaa hänet ja oman kunniani samalla kertaa.