POMBAL. Aina sama uppiniskaisuus! Ei, hänen kanssaan ei voi tulla
toimeen. (Huomaa Theresian.) Aveiron herttuatar!
THERESIA. Huhuja on liikkeellä, joiden vahvistuksen tahdon kuulla
teidän suustanne. Onko tuomio langennut?
POMBAL. On, ja se kuuluu: kuolema kaikille.
THERESIA. Lafoensinko herttualle myöskin?
POMBAL. Niin. Mistä syystä teidät säästettiin, sen te tiedätte.
Kuitenkin näyttää siltä, kuin kuningas aikoisi kieltää teiltä
suojeluksensa, sillä hän on käskenyt, että teidät vielä tänä iltana
on saatettava Maria de la Conceptionin luostariin.
THERESIA (syrjään). Voimaa! Voimaa! Vaikka sydän katkeaisikin! O, pois
kaikki heikkous hänen näkyvissään! (Ääneen.) Ja te rohkenette tehdä
väkivaltaa kuninkaan omalle veljelle?
POMBAL. Olisin mielelläni pelastanut hänet, sillä hän on jalo
nuorukainen, jota en pelkää; mutta kuninkaan oikeutettu viha vaati,
että oikeus oli tapahtuva.
THERESIA. Olemme vihamiehiä, -- minä en tahtoisi viekastella teitä
ystävänä, vaikka sillä voisinkin pelastaa henkeni. Mutta seison
tässä, ihmisenä ihmistä vastassa, ja teidän pitää vastata minulle.
Voiko Lafoensin herttuan pelastaa suurin uhraus minun puoleltani,
omaisuuteni, henkeni? Sanokaa totuus! Rukoilen teitä kautta tyttärenne
pään.
POMBAL. Ei!
THERESIA (menehtyneenä). Hyvä! -- Teen siis teon ennen kuulumattoman.
(Polvistuu POMBALIN eteen.) Pelastakaa hänet!
POMBAL. Minä en taistele naisia vastaan. Siis jos voisin, niin
mielelläni suostuisin pyyntöönne, mutta oikeus ja kuningas vaativat
tuomion täyttämistä. (Menee.)
THERESIA (yksin, murtuneena). Ah! (Äkkiä karaten pystyyn, pontevasti.)
On vielä yksi keino, millä pelastaa hänet. (Poistuu kiireesti.)