(Sali S:t Julianin linnassa.)
POMBAL, BEATRICE, Linnanpäällikkö.
POMBAL (linnanpäällikölle). Tuokaa Elvasin herttua tänne!
(Linnanpäällikkö menee.) Oletko kokonaan riistänyt sydämmestäsi tuon
kelvottoman miehen kuvan? Onko mielesi tarpeeksi tyyni sanomaan
hänelle, kuinka suuresti häntä halveksit? Pelkään ettet ole. Käänny
takaisin, vielä on aika. Tämä puhelu vain mieltäsi kiihdyttää.
BEATRICE. O, ei, ei! Se vain tuo minulle rauhan -- haudan rauhan,
jos ei muutakaan. Tiedän sen, -- näen sen -- ettei hän ole koskaan
minua rakastanut, että hän on pettänyt minut, pettänyt sinut, ja
kuitenkin täytyy minun häntä puhutella. Tahdon sanoa, että vihaan
häntä, että hänen käytöksensä on murtanut minut, että -- että -- O,
hyvä Jumala! en tiedä mitä aion sanoa ja kuitenkin tunnen itsessäni,
että täytyy häntä puhutella. Armas sormus! Heloittava timantti! Sinä
et ole muuttunut, niinkuin hänen mielensä, sinä olet yhä vielä
todellinen, vaikka herrasi uskollisuus on valheellista. Oliko onneni
silloin, kuin sinut sain, synti, jotta minun nyt täytyy tulla niin
äärettömän onnettomaksi?
POMBAL. Sinä et tiedä, lapsi-raukka, kuinka toiveemme ovat pettyneet.
Ei ole mitään, johon voimme nojautua ja sanoa: sinä olet tukeni,
sinuun minä voin turvata. Olemme niin kiintyneet toiveisiimme että,
kun ne särkyvät, luulemme että sydämmemmekin särkyy -- ja kuitenkin
lupaamme unohtaa yksin niiden muistonkin.
BEATRICE. Unohtaa, -- muistaa, -- siihen vaaditaan entisyyttä. Mutta
koko minun sieluni on kiinni siinä hetkessä, milloin kuulin, että hän
itse oli tunnustanut petoksensa, -- se ei voi päästä siitä eteenpäin
-- minun täytyy purkaa tämä lumous. Hänen sormuksensa, joka minut
kahlehtii, tahdon antaa takaisin. Miksi hän viipyy? Miksi ei hän
tule? Eikö hän siis tiedä, että häntä odottaa hänen Beatricensä, ah!
-- ei enää hänen! Hyvä Jumala! Suruni minut sekoittaa. Ah! Isä, isä,
-- (Heittäytyy itkien Pombalin syliin.)
LINNANPÄÄLLIKKÖ (palajaa, vanginvartija mukanaan). Elvasin herttua on
vierimmässä huoneessa.
POMBAL. Beatrice, ei nyt -- ei tällä hetkellä -- ei tuossa
järkytetyssä mielentilassa!
BEATRICE (nousten äkisti pystyyn). Enkö ole tyyni nyt?
POMBAL. Tuota mielenmalttia! -- ja äsken -- (Syrjään.) Haa!
naisensydän, häälyvä laine, joka peität arvaamattoman syvyyden!
(Puhelee muutamia silmänräpäyksiä hiljaa linnanpäällikön kanssa, joka
kumartaa merkiksi että on ymmärtänyt. Juhlallisena Beatricelle.)
Jumala varjelkoon sinua, lapseni, ole luja!
LlNNANPÄÄLLlKKÖ (vanginvartijalle). Saata hänen ylhäisyyttään Pater
Moreiran vankikammioon.
(POMBAL ja vanginvartija menevät vasemmanpuolisesta sivuovesta,
linnanpäällikkö oikeanpuolisesta, josta muutaman hetken kuluttua
ELVAS kahleissa syöksee sisään.)