KUNINGAS. Ihana Theresia! Olen säntillinen, niinkuin näette.
Julma sydämmenne on siis tuskistani vihdoinkin heltynyt. Hellät
huokaukseni --
THERESIA (väkinäisellä levollisuudella). Anteeksi, sire! Tämä on
erehdys. Minä en suinkaan ole antanut puolisolleni toimeksi kutsua
teitä tänne.
KUNINGAS. Vai niin! (Syrjään.) Tämähän alkaa niinkuin kaikkein
tavallisin lemmenyhtymys: minun puoleltani imeliä korulauseita,
hänen puoleltaan siveätä vastarintaa. Ei! (Ääneen.) Kopea nainen,
vihdoinkin olen sinut voittanut.
THERESIA (kiivaasti). Voittanut? (Taaskin väkinäisellä
levollisuudella.) Vakuutan, sire, --
KUNINGAS. Miksi noita tavallisia korupuheita? Ne eivät sovi
teidän-tapaiselle naiselle, Theresia. Ei, sanokaa suoraan: ette
rakasta minua, kenties vihaatte minua, sitä parempi. Tahdotte
hallita, senvuoksi antaudutte minulle. Olen kyllästynyt noihin
naisiin, jotka ensi viittaukselta juoksevat syliin. Mutta kun sinä,
Theresia, joka niin ylpeilet esi-isistäsi, niin ylpeilet siveydestäsi,
niin ylpeilet kunniastasi, kun sinä polvistut eteeni maahan, kun sinä,
niinkuin lilja myrskyssä, väriset sylissäni, silloin -- silloin tunnen
minä olevani mies.
THERESIA. Sire, -- hyvin ymmärrän -- te ette tunne naista -- ette
tunne Portugalin naista -- ette tunne minua.
KUNINGAS. Yhäkö vastarintaa? (Aikoo tarttua häneen.) Tule, tämän
suutelon hehku -- --
THERESIA. Pois! Voitte vainota minua, sillä olette kuningas, voitte
heittää minut vankeuteen, voitte surmata minut, mutta ikipäivinä ette
-- -- Haa! voittepa vaikka tehdä minulle väkivaltaa, -- kuuletteko,
uskon sitä teistä, -- ja minulla, minulla ei tosin ole tikaria, mutta
voin kuristaa itseni omin käsin, tai, jos pitelette niitä kiinni,
pidättää henkeäni, niin että pitelette ruumista sylissänne. (Äkisti
muuttaen vihasta tuskaan.) O, sire! Sire, olen paljon kärsinyt teidän
tähtenne, sillä te olette kuninkaani. Jos minulla olisi tuhat henkeä,
niin mielelläni uhraisin ne kaikki, kunhan teissä vain näkisin yhtäkään
suurten esi-isienne, urhoollisen Juhanan, jalon Emanuelin, pyhän
Sebastianin, ominaisuutta. Nyt, kysykää itseltänne, voinko muuta kuin
halveksia teitä?
KUNINGAS. Vai niin, olette siis vain tahtonut ilveillä kanssani --
mutta saadaanpa nähdä, kuka meistä ilveeksi joutuu. Huomenna saa
koko hovi tietää, että olen ollut tänä yönä luonanne. Puolisonne ja
minä, me kyllä pidämme huolta siitä että se tulee tiedoksi. Koko hovi,
koko kaupunki, koko Portugal takanapäin sylkee teihin, vaikka edessä
teitä kumartaa. Miehenne nimitetään ylihovimestariksi, tietysti omista
ansioistaan -- niin hänen ystävänsä sanovat vaikkeivät niin ajattele.
Europan silmissä te tulette olemaan samalla tasalla kuin markiisitar
d'Azara, madame Pompadour ja keitä lienevätkään nimeltään nuo daamit,
joista aina olette niin suurella kunnioituksella puhunut. Nyt tiedätte
mitä on edessänne. Rakastajanne tahtoo vaieta, kuninkaanne aikoo puhua.
Käännytte pois. Ette siis vastaa?
(THERESIA aikoo vastata, vaan ei voi).
KUNINGAS. No niin, hyvästi siis! Huomenna olette maailman silmissä
minun jalkavaimoni. (Menee.)