THERESIA. AVEIRO.

THERESIA. Kutsuitte minua. Onko mitään tärkeätä tapahtunut?

AVEIRO. Theresia, me olemme aina vihanneet toisiamme. Joka

katseessasi, joka liikkeessäsi olen huomannut ylenkatsetta minua

kohtaan, ja tämän ylenkatseen olen minä kostanut kiusaamalla sinua.

Minua on huvittanut näyttää sinulle kaikki ne ominaisuuteni, jotka

ovat sinulle vastenmieliset.

THERESIA. Eikö puolisollani ole mitään muuta sanottavaa?

(Lähtemäisillään.)

AVEIRO. En puhu tässä puolisonasi, vaan sen puolueen lähettämänä,

johon kumpikin kuulumme. Yhteinen asiamme vaatii teiltä uhrausta.

Tiedän ett'ette mielellänne sitä tee, mutta teidän täytyy kuitenkin

se tehdä. Antaakseni teille vielä yhden lisäsyyn mahdolliseksi

kehotukseksi, tahdon minäkin tehdä uhrauksen. Olette syyttänyt minua

ahneeksi -- no niin, -- vaikka siten menetänkin suurimman osan

omaisuuttani, niin tahdon kuitenkin päästää teidät ja hakea eroa, jos

nyt tottelette käskyäni.

THERESIA. Silloin se todellakin lienee jotakin tärkeätä.

AVEIRO. Kuningas tulee tänä yönä tänne teidän luoksenne.

THERESIA. Ei ikipäivinä!

AVEIRO. Minä olen teidän nimessänne kutsunut hänet tänne -- näette

siis, ettei teidän nyt auta olla siveä olevinanne. Teidän täytyy pitää

häntä täällä koko yö, niin että huomenaamulla, kun kapina syttyy, hän

on meidän käsissämme. Ymmärrättekö?

THERESIA. Pakotatte minua epäilemään äitinne siveyttä, että hän

ei ole synnyttänyt ylimystä, vaan halpasukuisen äpärän. Meilläkö

olisi yhteinen päämäärä! Ei, niin pyhänä, niin suurena on aatteeni

edessäni, että riettaan ajatuksen haamekin sen jo saastuttaisi, ja

te tahdotte -- Haa! kaikki minussa voitte häväistä, vaan kunniaani

ette ikipäivinä. Niin arvelivat esi-isämme, -- niin minäkin ajattelen

viimeiseen hengenpisaraan asti.

AVEIRO. Pois nuo houkkamaiset haaveet! Vaiti! Kuulen kuninkaan

vaunujen jo vierivän kartanolla. No niin. Siis kuulkaa viimeinen

sanani. Näettekö tuota lamppua? Jos ette pidä kuningasta täällä yötä,

niin heti kun hänen vaununsa vierivät pois, tuo valo balkongilta

on ilmoitusmerkkinä hänen murhaajilleen -- kuuletteko, hänen

salamurhaajilleen, että ottavat hänet hengiltä. Olette nyt kuullut

-- valitkaa itse.

Kaarlo Bergbomin kirjoitukset 1. Näytelmät ja kertomukset · 第 93 / 200 题