MOREIRA. Jos ei tätä Rafaelia tarvita, niin on hän vielä
huomispäivänä laitettava lähetyssaarnaajaksi Intiaan.
AVEIRO. Miksi niin? Minusta niin hurskas ja innostunut nuorukainen
voi täällä olla paremmin tarpeen kuin missään muualla.
MOREIRA. Erehdytte. Marttyyrikruunu, jonka hän nyt oli
saavuttamaisillaan, tulisi alinomaa houkuttelemaan häntä. Hän voisi
ruveta toimimaan omin päin ja tehdä veljeskunnallemme aika rumat
kepposet. Intiassa sitä vastoin hänen kuolemansa virkistäisi
veljiemme sammunutta uskonintoa; veljeskuntamme tarvitsee pyhimyksiä.
AVEIRO. Silloin hän varmaankin saa lähteä Intiaan, sillä Theresian
täytyy ottaa kuullakseen järkisyitä ja auttaa meitä. Tiedän että te
mieluummin tahtoisitte saada Lafoensin, mutta unohdatte, että nykyisen
heikon, vanhan ja kivulloisen kuninkaan aikana me voimme hallita
paljoa paremmin, kuin jos nuori ja tarmokas mies olisi hallitsijana.
Ette tunnu kuulevan minua, -- näytätte niin miettiväiseltä.
MOREIRA. Minä mietinkin. -- Jos luvataan rikkauksia yhdelle, valtaa
toiselle, paratiisin iloja kolmannelle, silloin ovat kaikki valmiit
uhrautumaan; mutta jos sanotaan: "ole sinä vain köyhä, sorrettu,
hyljätty, mutta sen asian, jonka puolesta taistelit, sen tulee
voittaa" -- silloin -- niin, silloin ihmisiä arveluttaa.
AVEIRO. Eihän vain teissä ole niin jumalatonta ajatusta, että
tahtoisitte olla hyljätty, köyhä, sorrettu?
MOREIRA. Teillä sitä ei tietystikään voisi olla. No niin, olemme
kaikki syntisiä ihmisiä. (Ilkkuen.) Meissä on joskus oikein
jumalattomia ajatuksia. Kuulen vaimonne tulevan. (Menee.)