Mihinkä häipyi? Tuhansista hänet
Sydän huomaisi ja ilost' ailahtaisi.
Petyinkö ehkä? En, en; se on hän.
(THERESIA tulee.)
Taas näet mun täällä. Anteeks, anteeks anna
Nuo karvaat sanat, joilla mieles rikoin;
Ne suuni lausui eikä sydämmeni;
Hylätty rakkauteni vihaan syttyi
Ja tahtoi jalot sanas väännellä.
Mut laivassa kun Lissabonin jätin,
Niin oli, niinkuin oisin unohtanut
Lukea kuolinhetkell' isämeitää.
Näin aina isänmaani, sinun näin
Ristissä käsin mua kiroilevan.
Mun valtas silloin halu sinun kanssas
Nuo hurjat liekit johtaa suuriin töihin,
Tai tuo jos tyhjiin raukeis, niihin kuolla.
Haluni voima näytti laivaa maissa
pitävän kiinni: helmast' aavan meren
Sen ajoi kotirantaan vastatuuli.