Lapsia ei jäänyt, Luojan kiitos. Sehän olisikin ollut! Minkälaisia
heistä olisi tullut? Sitä huolta ja tuskaa. Ei, kunhan itsensäkin yli
virran soutaa. — — —
Soutumiehenkö tarvitseisi? Ha-ha-haa, eipä hän sanoja säikähdä!
— — —
Anderssonko muistellut minua usein! Kylläpä ne merimiesten
muistelemiset tiedetään, koko merimieskunta — kautta maailman kuuluja
uskollisuudestaan, ho-ho-hoo! Mahtoiko Andersson olla omalle
Hildalleenkaan uskollinen? No, no, en tahdo loukata. Niin, Hilda oli
onnellinen varmaan? Nythän hänkin on kuollut. Surullista, niin
surullista! — — —
Eikö? Ha-ha-haa, ei saa laskea karkeaa pilaa, ha-ha-haa, sen minä
kiellän! — — —
Ei tuollaisia sopimattomuuksia, Andersson. Saatte minut sekaisin
vallan. — — —