On seuraava kevättalvi ja pääsiäissunnuntain aamu.
NÄYTTÄMÖ: Kamari Eeliksen asunnossa. Peräseinässä on korkea ikkuna,
jonka takana alastoman omenapuun runko ojentelee kankeita oksiaan
ja josta näkyy kevättalven kirkas maisema. Ikkunasta näkyy oikealta
taustalta auringon kirkkaasti valaisema porstuan nurkkaus, jonka
ovesta tulevat ja menevät näkyvät peräakkunasta. Huoneessa ikkunan
edessä on pieni pöytä. Tämän edessä tuoli ja vieressä sama korituoli
kuin toisessa näytöksessä. Agneksen kengät ovat tuolin edessä.
Oikealla on etualalla ovi ja keskellä seinämällä kapea puusänky, joka
päiväsaikaan on ryijyllä peitetty ja jonka päätypuolelle on heitetty
Agneksen heleänvärinen aamuviitta. Oikeassa taka-alanurkassa on
toinen ovi, joka vie eteiseen. Vasemmanpuolisessa seinässä on ikkuna
ja tämän lähettyvillä leposohva ja matala turkkilaismallinen istuin.
Ikkunalaudoilla on kukkia. Seinillä on pari piirrosta sekä sama maalaus
Eeliksen äidistä kuin ensi näytöksen näyttämöllä. Väliverhon auetessa
huone on pimeä, sillä akkunaverhot ovat tiiviisti suljetut. Agnes
nukkuu vuoteessa.
1. KOHTAUS: Eelis tulee oikealta, haparoi pimeässä keskinäyttämölle.
Hänen yllään on tummanruskea puku.
EELIS naurahtaa kylmästi: Rouva makaa vielä.
AGNES havahtuu päästäen ahdistuneesti vaikeroivan äänen kuin
painajaisunesta herätessä; epäselvästi: Jyrsii ja jäytää — —.
EELIS asiallisen lyhyesti: Herää toki. (Menee peräikkunan luo ja avaa
verhot, jolloin valo tulvahtaa huoneeseen; ikkunan luona, katsellen
ulos.) On aika nousta.