ABR. SVART asettuen ulko-ovelle: Jätä se tekemättä, poika!
EELIS: Hän pysähtyi, hän odottaa — —.
RAUHA: Isä, päästä, hän yksin tietää, mikä tässä on oikea teko.
ABR. SVART osoittaen keittiön ovea: Mene tuonne! Nyt puhuvat miehet.
RAUHA: Eelis, kuuntele sydämesi ääntä.
ABR. SVART: Mene! — — Mitä tietää nainen meidän sydämestä.
RAUHA poistuu vasemmalle.
ABR. SVART: Minä tiedän, poika. Usko minua, älä mene.
EELIS: Tahdon, unohtaa sen rumaa teon.
ABR. SVART ottaen Eelisiä hartioista ja vieden pöydän luo, heltyen:
Poikani; sitä et voi. Kaikkeen muuhun kykenet, sitä et voi. Siinä murtuu
pala palalta, työsi sortuu maahan, myrkytyt ydintä myöten tai hukutat
inhoasi hurjuuteen, ja sitäkin turhaan. (Murtuvana.) Älä jätä minua,
poika —