JALMIINA huomaa hänet; niiaten: Siellähän se neiti. Olisi vähän vattuja
Rauha neidille.
RAUHA: Kiitos, laskekaapa siihen penkille. (Menee ikkunapöydän luo,
jonne laskee kirjan.)
PITKÄ-MARJA: Nih, siellä se nähtiin taas mikä on synnin palkka. Kyllä
oli sallimus Rauha neidin yllä, että pelastui jo nuorena senkin
heittiön kelkkaan joutumasta.
RAUHA oudoksuen: Mitä te puhutte?
PITKÄ-MARJA: No, kun se vallesmannin poika, se Eerikki-herra, josta
insinyöriä kouluutettiin — —
RAUHA keskeyttää vaivautuneena: Niin, käykääpä sinne keittiön puolelle
— —
PITKÄ-MARJA: Se kun tulla tupsahti laivasta äsken.
RAUHA jälleen tyyntyen, hymyillen: Hermalan herra on kuollut. (Viitaten
keittiön oveen.) Oitis tulen sinne — —