— Siinä on jo hieno vihjaus heti! Minä voin mukautua! Ja katsohan
kuvaa. Taitavasti ja hienosti käherretty tukka, tuollainen hymy, ja
vain helmet paljailla olkapäillä. Olutvuori. Kreivien ja vapaaherrojen
jälkeläinen suoraan alenevassa polvessa.
He nauroivat raikuvasti. Lassila väitti, että tytöllä oli kalansilmät,
siitä ei päässyt mihinkään, tämä katsoi kuin mutaisen veden kala.
Toisesta kirjeestä putosi pieni, 6 X 9 suuruinen kuva. Siinä istui
tummapukuinen naurava nainen pientarella aidan vieressä, kaksi sievästi
puettua lasta sylissään. Hän oli melkeinpä ruma, nauroi pelottavan
suurella suulla, liekö näkynyt viisaudenhammaskin. Kirjoitti olevansa
sivistyneestä kodista ja arveli luonteestaan: — »ehkä naiivi, ehkä
villikissa toisinaan». — Herran pitäisi ratkaista se itse sittemmin.
Nuo kaksi äiditöntä lasta olivat luultavasti siitä hyvästä perheestä,
jossa hän oli toiminut taloudenhoitajattarena. Valjakan mielestä piti
kokeilla tätä kaksikymmenkuusivuotiasta villikissaa, mutta Lassila vain
vetäisi nenänahkansa paheksuvasti kurttuun, tuo muka oli Paulan tyyppiä.
Kolmas:
— »Ilmoituksenne johdosta saan vastata Teille. Ensiksi kerron
itsestäni, siitähän Te tietysti mieluummin haluatte kuulla. Olen
leski, vaikka vasta 33 vuotta vanha. Minulla on oma huoneisto, jossa
elelen yksinäni. Sanotaan, että on silloin parhaassa seurassa, kun
on yksinään, mutta kyllä minä ikävöin toveria jo kertoakseni hänelle
kaikki ajatukseni. Koska olen kokenut ja järkevä, osaisin luoda
Teille lämpimän kodin. Iloinen luontoni loisi siihen päivänpaistetta
ja auliuteni sitä sulostuttaisi. Tulkaa luokseni puhumaan asiasta.
Toivon ja odotan Teitä maanantai-iltana — —»
Lämpöinen ja päivänpaisteinen! Hm. Lassilan mielestä tämä aulis vanha
nainen oli kerrassaan hylättävä.
Neljäs:
»S.H.T.
Koska pyydätte henkilötietoja, kerron seuraavaa: Olen kunnollinen
ja rehellinen ja pystyn hyvin taloudenhoitoon. Ikäni on 27 vuotta.
Voisin olla melkein ilman palkkaa, mutta pitäisin luonani pienen
kaksivuotiaan tyttäreni. Lapsi on kaunis ja hyvin kiltti. Se ei
itke öillä eikä tuota mitään häirinkiä. Tulen kuitenkin vain sillä
ehdolla, ettei välillämme saa tulla kysymykseen minkäänlaista
rakkaussuhdetta. Pyydän anteeksi, että minun täytyy sanoa tämä, mutta
olen kerran petetty ja tahdon varjella itseni vastedes. Valokuvani
lienee tarpeeton —»
Miehet purskahtivat nauruun. Tämä oli sitten hullunkurista.
— Siinähän tulee kokonainen perhe yhdellä iskulla.
— Sinä olit niin vaatimaton, että tilasit vain taloudenhoitajan. Ja
kirjoittaa vielä: S.H.T., terve arvoisa puhuteltu. — Valjakan teki
mieli tanssia lattialla. Hän muisti äkkiä Paulaa. Mitä tämä olisi
sanonut, jos näkisi heidät tässä työssä? Olisiko huutanut: Oo! — ja
nauranut? He istuivat siinä, harmaankirkas iltapäivän valo huoneessa.
Ikkunalauta hohti himmeänvalkoisena, listat olivat imeneet varjon
pinnalleen. Alhaalta pihalta kuului lasten ääniä. Ikkunasta näkyi
tasainen taivas. Tarkkaan katsoen saattoi erottaa pientä pilvien
liikettä. Siellä ei muutu mikään.
He avasivat kaikki kirjeet. Monet olivat aivan asiallisia hakemuksia,
parissa oli vain puhelinnumero ja nimi. Kiintoisimmat he panivat eri
kasaan. Siihen tuli ensimmäisten neljän lisäksi vielä kaksi. Toinen
niistä oli sangen hauska, siinä kerrottiin:
»— Olen toiminut erilaisilla aloilla. Keittäjänä, leipomossa, torilla
ja nykyjään lihakaupassa. Olen hankkinut itselleni lukusivistystä
ja tunnen paljon kirjallisuutta. Luonteeltani vilkas keskustelussa
ja taloustöissä kätevä. En voi lähettää valokuvaa, vaan ehkä tämä
selitys on pätevä. Minulla on piikkisuorat luonnonkiharat, keskeltä
poikkisahatut ja tummat väriltään. On kasvoni aivan kaunoiset,
poskillani hehkuu verikukkaset. Paikka minulla kyllä on, vaan saishan
tuota vaihtaa, voi muutoksista oppia, en tahdo niitä kaihtaa. Puhelin
n:o — —.