Merkillisempää maata ei ole, kuin Palestiina eli, miten sitä toisin
sanotaan, _Kanaa_, Israelin maa, luvattu ja pyhä maa, omaisuuden maa,
jossa taivaan ja maan Herra usein ja monella tavalla puhui profeetoin
suun kautta, jossa David ja Assaf korottivat pyhiä ylistysvirsiään.
Juutalaisten maa, kolmenkolmatta penikulman pituinen ja kolmentoista,
toisin paikoin viidentoistakin penikulman levyinen, ulottui pohjaan
päin Libanonin vuoreen, itään Jordanin jokeen ja Kuolleeseen mereen
tahi, jos maa itäpuolella Jordania lukuun otetaan, Syrian erämaahan,
etelään Arabian erämaahan ja länteen päin Välimereen, jonka rannalla
filistealaisilla kuitenkin oli pitkä rantamaa. Abrahamille annettu
lupaus tarkoitti koko Eufratin virran ja Välimeren välistä maata; koko
tämä seutu olikin Davidin ja Salomonin päivinä "Judan valtikan" alla.
Vapahtajan aikana oli päämaa Jordanin läntisellä puolella jaettu
kolmeen osaan; eteläisinnä Judea, keskellä Samaria ja pohjoisinna
Galilea aina Libanon vuoreen saakka. Jordanin itäisellä puolella oli
Perea.
Täällä ei ole lyhimpäin ja pisimpäin päiväin, kesäkuuman ja
talvipakkasen suurta erotusta eikä lämpimän ja kylmän äkkinäistä
vaihtelua, niinkuin meidän pobjoisissa maissamme. Pisin päivä kestää
viidestä aamulla seitsemään illalla, lyhin seitsemästä aamulla viiteen
illalla.
Vuoden-ajat ovat kesä ja talvi. Talvi eli sade-aika alkaa Lokakuun
loppupuolella sateella, joka valmistaa vainiot kynnölle ja kylvölle ja
pukee kuivan maan raittiin viheriäksi. Joulukuussa alkavat sitte
yhtämyötäiset sateet ja lumen aika; mutta jo Helmikuussa kukoistavat
puut, varsinkin mantelipuu, ja vilja vaurastuu, kunnes se, vuoroon
saaden auringon paistetta ja vienoa sadetta, kypsyy Huhtikuussa,
jolloin, sateen kokonaan loputtua, leikkuu alkaa. Nyt astuu sijaan
kuuma vuoden-aika aina Lokakuuhun saakka, jona aikana ilma on alati
selkeä, viheriäisyys lakastuu, lähteet kuivuvat, ja erämaasta
virtaavaiset lämpimät tuulet rasittavat maata; vainioita virvoittaa
kuitenkin koko tänä aikana viljava yökaste. Kesäkuusta alkain kypsyvät
viinamarjat ja muut etelän hedelmät.
Tämä maa oli kerran Jumalan siunauksesta ja ihmisten uutteruudesta
totisesti kaunis ja ihana maa, missä maito ja hunaja vuotivat.
Muinaisina aikoina kastelivat maata lähteet, ojat tahi kaivetut kaivot
ja lammikot. Useimmat niistä ovat nyt kuivuneina tahi tukittuina.
Komeat, alati viheriöitsevät tammi- ja terebinttimetsät kaunistivat
vuorien kukkuloita ja laiteita; varjoisa platani, korkea puksi-puu,
tuoksuava myrtti, hieno, vakainen sypressi ja etenkin majesteetillinen
ja hyvänhajuinen seeteri Libanonin vuorella olivat maan kaunistuksena.
Kalliita hedelmäpuita oli yleensä istutettuna: ihana daadelipalmu,
siunauksen ja menestyksen kuva, manteli- ja granatipuu, Johanneksen
leipäpuu, viikunapuu ja lehdekäs öljypuu arvokkaine hedelmineen.
Kautta koko maan ulottui viinamäkiä mehevine rypäleineen ja rikkaita
vilja-vainioita, jotka kasvoivat nisua, ohraa ja kaikellaisia
maahedelmiä. Jokaisen askeleen maata laaksoissa ja vuorilla oli
tiheä ja uuttera väestö suurimmalla huolella viljellyt, ja maan
tasoittamisella ja taidollisella kastelemisella oli ihmisien uutteruus
saanut aikaan hedelmällisyyden, josta pyhät kirjoittajat kiittäin ja
ihmetellen puhuvat ja veisaavat. Niityillä ja vainioilla vilisivät
lukuisat karja- ja lammaslaumat.
Kuningas Davidin aikana, milloin maa oli voimakkain, asui siinä viiteen
miljoonaan ihmisiä; ja vielä tänä päivänä arvataan ympäri maan piiriä
hajonneita Juutalaisia olevan sama määrä.
Vaikka pyhä maa vieläkin paikoin on yhtä hedelmällinen, kuin muinen, on
suurin osa siitä nyt kuitenkin autiona ja viljelemättömänä: maa on
turmeltunut ja surkean näköinen. Se ei ole likimainkaan muinaisen
kaltainen. Pelloilla kasvaa orjantappuroita ja ohdakkeita. Kaupunkien
jäännökset ovat muuttuneet metsäeläinten asunnoiksi. Kadut ovat
autioina ja tasoittamattomina. Ryöstäen ja murhaten kulkevat erämaan
Beduinit maassa ja raiskaavat, mitä maamies vaivalla ja työllä
rakentaa. Hedelmällisimmät peltomaat ovat muuttuneet laitumiksi. Maa,
jossa kerran Vapahtaja vaelsi ja hänen opetuslapsensa ensin saarnasivat
evankeliumin sanaa, huokaa nyt puolivillien Turkkilaisten vallan alla.