Helsinki on, niinkuin tiedämme, Suomen suuriruhtinaskunnan pääkaupunki.
Meistä Suomalaisista näyttää se niin suurelta ja komealta, että
luulemme sille tuskin vertoja löytyvänkään. Mutta muukalaisetkin, jotka
siellä käyvät, sanovat, että se on Europan sievimpiä kaupunkeja, jos
kohta se onkin pieni Europan varsinaisten suurten kaupunkien rinnalla.
Helsinki herättää huomiota varsinkin rakennustensa, puhtautena ja
järjestyksensä sekä ympäristöjensä kautta.
Mitä ensinnäkin rakennuksiin tulee, on niiden joukossa koko joukko
varsin komeita ja kauniita. Varsinkin viime vuosina on sinne
lisääntynyt paljo suuria kartanoita, jotka ovat rakennustaiteellisessa
suhteessa erittäin uljaita. Kun vaeltelee Helsingin valtakatuja ja
yleisempiä paikkoja pitkin ja näkee nuo monikerroksiset rakennukset
taiteellisine koristuksineen, luuleepa todellakin olevansa jossakin
Europan suurista kaupungeista. Mahtava Nikolain kirkko sekä Yliopiston
ja Senaatin suuret, arvokkaan näköiset rakennukset tarjoavat
Senaatin-torilla kävelijälle varsin mahtavan katseltavan. Vähän matkan
päässä näistä ovat Suomen säätyjen talo, Suomen Pankki, Valtioarkisto,
Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran kartano ja Ritarihuone, kaikki uusia,
mahtavia rakennuksia. Viehättävimpiä paikkoja on myös n.s. Runebergin
puisto, jonka keskellä on suuren runoilijamme Johan Ludvig Runeherg'in
korkea kuvapatsas. Uljaita rakennuksia on sen ympäristöllä.
Kaikkialla Helsingissä valvotaan huolellisesti puhtauden ja
järjestyksen noudattamista. Siinä suhteessa varsinkin tekee se
ulkomaalaisiinkin matkailijoihin hyvän vaikutuksen.
Helsingin ympäristöllä on kauniita puistoja, Kaisaniemi, Kaivopuisto,
Alppila y.m., joissa kaupunkilaisten on mukava itseään kauniina
kesäpäivinä virkistää. Koska Helsinki on meren rannalla, voipi sieltä
monesta paikasta myös nähdä aavan meren. Sellainen paikka on varsinkin
n.s. Ohservatori-vuori, jossa on laitos tähtitieteellisiä tutkimuksia
varten.
Mutta vielä enemmän, kuin tuon ulkonaisen komeutensa vuoksi,
on Helsingillä meille suomalaisille suuri merkitys sen vuoksi,
että se todella on Suomen pääkaupunki ja sellaisena kaiken
valtiollisen ja henkisen elämämme keskuspaikka. Siellä on korkein
kotimainen hallitus-virastomme, Keisarillinen Senaatti, joka
Keisarin-Suuriruhtinaan nimessä hoitaa maan hallintoa ja ylimpänä
tuomioistuimena ratkaisee sinne vedotut oikeus-asiat. Helsinkiin
kokoontuvat kansamme edusmiehet valtiopäiville keskustelemaan ja
päättämään tärkeistä, koko maata koskevista asioista. Siellä on Suomen
korkein opisto, Keisarillinen Aleksanterin yliopisto, joka valmistaa
maalle oppineita tiedemiehiä sekä pappeja, tuomareita ja muita
virkamiehiä. Samalla on siellä paljo muita kouluja. Siellä toimitetaan
Suomen suurimmat sanomalehdet, jotka sitten leviävät ympäri maata,
antaen tietoja sekä koti- että ulkomaisista oloista ja tapahtumista.
Siellä on suuria kokoelmia Suomen maalaus- ja kuvanveistotaiteilijain
teoksista. Monet seurat ja yhdistykset, jotka tavalla tai toisella
koettavat yhteiskuntaa ja yleisiä asioita edistää, vaikuttavat
tehokkaimmasti juuri pääkaupungissa. Täten on Helsinki todella tullut
maamme henkisen ja aineellisen kehityksen keskukseksi.
Elämä Helsingissä on sangen vilkasta. Asukasluku siellä nouseekin nyt
jo noin 100,000 tienoille. Suuremmilla kaduilla on alituinen liike ja
hyörinä; samoin myös avoveden aikaan satamassa, jossa on lukuisasti
höyry- ja purjelaivoja. Monet pääkaupungin asukkaat kuitenkin muuttavat
Helsingistä kuumaksi kesä-ajaksi maaseuduille saadaksensa siellä
nauttia maa-elämän rauhaa ja raittiimpaa ilmaa. Syksyllä yliopiston ja
koulujen avautuessa palaavat jälleen kaikki pääkaupunkiin takaisin.
Pian alkaa kaduilla vilistä koulunuorisoa ja muuta yleisöä. Hupaista
on silloin taas nähdä suuria laumoja ylioppilaitakin, valkea,
kultalyyryllä koristettu lakki päässä. Hekin tulevat kaikilta Suomen
ääriltä sinne lukujansa jatkamaan, valmistuaksensa työntekijöiksi
isänmaansa ja kansansa hyväksi.
Kun Helsinki täten on muodostunut oikein suuren kaupungin tapaiseksi,
on siihen siten tarttunut tällaisten kaupunkien varjopuoliakin. Ei voi
kieltää, että komeutta sekä ylöllisyyttä asunnoissa, puvuissa ja
nautinnossa on Helsingissä tavattavissa enemmän, kuin köyhän Suomen
kansan pääkaupungille soveltuisi. Mutta ehkäpä tällaiset puolet
vähitellen ajan kuluessa tasaantuvat kaiken sen hyvän ja jalon
vaikutuksesta, mitä pääkaupungistamme epäilemättä löytyy.