Me Suomalaiset olemme toista sukuperää kuin enimmät muut Europan
kansat. Nämä näet kuuluvat n.s. indo-europalaiseen kansaryhmään, jonka
alkuperäinen kotoperä lienee Indian ja Persian välirajalla, josta se
muinaisuudessa on levinnyt Europaan. Me Suomalaiset sitä vastoin
kuulumme n.s. ural-altailaiseen kansaryhmään, jonka aikaisimmat
asunto-alat on havaittu olleen Altai- ja Uralivuorten tienoilla.
Niinkuin me Suomalaiset, jotka nyt elämme täällä Suomenniemellä,
niin on paljo muitakin Suomensukuisia kansoja jo varhain noilta
alkuperäisiltä kotitienoiltaan siirtynyt Europan puolelle, jossa niitä
vieläkin tavataan suuret määrät. Aivan ilman heimolaisia me emme siis
täällä Europassa ole.
Eteläpuolella Suomenlahtea, Virossa ja Liivinmaan pohjois-osassa,
asuvat _Virolaiset_. Ne kuuluvat Suomen kansan hämäläiseen heimoon.
Niiden kielikin on niin suomenkielen kaltaista, että sitä pian oppii
ymmärtämään. Virolaiset ovat älykästä ja vilkasta kansaa, vaikka ovat
saaneet aina tämän vuosisadan alkupuolille asti olla orjina
saksalaisten tilanomistajain alla. Heillä on sanomalehtiä ynnä muuta
kirjallisuutta, kuin myös muinais-aikuisia kansanrunoja, jotka ovat
Suomalaisten runojen luontoisia. He harrastavat suuresti soittoa ja
laulua. Heitä on noin yhden miljonan vaiheilla.
Itäpuolella suomen rajaa asuu _Karjalaisia_, jotka ovat tunnetut
suuresta kauppahalustaan. He vaeltelevat usein täällä Suomessakin
kaikenmoista rihkamaa kaupustelemassa. Kansa heitä nimittää
"reppuryssiksi" ja "Arkangelin miehiksi". Kun kauemmin kuulisit heidän
puhelevan keskenään, oppisit pian ymmärtämään heidän kieltänsä, joka on
kyllä suomenkieltä, vaikka venäjänkielen tapaiset suhaus-äänet ja
venäläiset lainasanat tekevät sen korvallemme oudoksi. Heidän
keskuudestaan ovat enimmät Kalevalan runot saadut. _Inkeriläiset_
Pietarin ympärillä ovat myös Karjalaisia.
Sukulaisiamme ovat vielä Inkerinmaan länsiosassa elävät Vatjalaiset_,
sekä Äänisjärven rannalla ja sen eteläpuolella asuvat _Vepsäläiset_,
kuin myös _Liiviläiset_ Kuurinmaan rannalla. Nämä nyt mainitut
heimolaisemme ovat vähälukuiset, yhteensä vaan muutamia tuhansia.
Kaikki tähän asti luetellut sukulaiskansat voisimme pitää lähimpinä
sukulaisinamme; sillä heidän kielensä ovat vielä suuressa määrässä oman
kielemme kaltaisia. Etäisempiä sukulaisia ovat meille seuraavat kansat.
_Lappalaiset_ asuvat Suomen, Ruotsin, Norjan ja Venäjän
pohjois-osissa, elättäen itseään porokarjoilla ja kalastuksella. Heillä
ei ole hirsistä rakennettuja tupia, vaan kotia. Nämä tehdään siten,
että maahan pistetään seipäitä, joiden yläpäät yhdistetään yhteen;
seipäät peitetään saralla tai muilla kankailla; keskelle kotaa tehdään
kivistä tulisija, ja niin asunto on valmis. Lappalaisten kieli eroaa jo
suuremmassa määrässä Suomen kielestä, vaikka sukulaisuus niiden välillä
onkin helposti huomattava.
Niillä tasangoilla, missä suuri Volgajoki Venäjällä tekee mutkan
etelään päin, asuu laajalti Suomensukuisia kansoja. Niistä mainittakoon
ensinnäkin _Mordvalaiset_, nerokas, maata viljelevä kansa, jonka
lukumäärä nousee päälle miljoonan. Heille läheistä heimoa
ovat vähempilukuiset _Tsheremissit_, jotka niinikään elävät
maanviljelyksellä, mutta myöskin metsästyksellä. Paitsi kieliensä
kautta, ilmaisevat nämä kansat vielä ulkonäkönsä, tapainsa y.m. kautta
suomalaista sukuperäänsä.
Näistä koilliseen päin, Kamajoen tienoilla, asuu hajallaan Venäläisten
kesken _Syrjäänejä, Votjakeja ja Permalaisia_, jotka ovat läheistä
heimoa toisilleen. Nämä ovat Suomensukuisia kansoja, kuten heidän
kielensäkin osoittaa. Syrjäänit ovat pohjois-Venäjän uutterinta
kauppakansaa. Votjakit ja Permalaiset ovat maanviljelijöitä. Näiden
yhteinen lukumäärä tekee noin 400,000 henkeä.
Urali-vuorien molemminpuolin ja Obi-virran varsilla asuu kaksi
puolivilliä kalastaja- ja metsästäjäkansaa, _Vogulit ja Ostjakit_,
jotka myös ovat Suomensukuisia. Heidän lukumääränsä tehnee vaan likemmä
30,000 henkeä.
Useammat näistä itä-Venäjällä asuvista Suomen-sukuisista kansoista
arvattavasti vähitellen sekaantuvat Venäläisiin ja häviävät siten pois.
Heillä ei näet ole mitään kirjallisuutta tai omaa sivistystä, mikä
heitä estäisi häviämästä; sitäpaitsi asuvat he hajallaan pienenä
vähemmistönä lukuisan venäläisen väestön keskessä.
Mahtavin meidän Europalaisista sukulaiskansoistamme on uljas _Magyarein
eli Unkarinkansa_. Heitä on noin 6 1/2 miljoonaa. Heillä on
asuttavanaan laaja ja hedelmällinen Unkarin maa, Tonavan ja sen
lisäjoen Tiszan varsilla. He ovat sivistynyttä kansaa, jolla on laaja
kirjallisuus ja kehittynyt kieli. Tulisesti rakastavat he isänmaataan
ja ovat hankkineet sille itsenäisen valtiollisen aseman Itävallan
rinnalla, jonka keisari on Unkarin kuningas. Unkarinkieli on aikojen
kuluessa jo siksi muuttunut, että meidän Suomalaisten on aivan mahdoton
siitä mitään ymmärtää. Mutta oppineet miehet, jotka ovat Suomen ja
Unkarin kieltä toisiinsa verranneet, ovat huomanneet selvän
yhtäläisyyden näiden kielten rakennuksessa, vieläpä koko joukon
yksityisiä sanojakin todistavan tätä sukulaisuutta.
Ylimalkaan ovatkin kaikkien etäisempien sukulaistemme kielet
ennättäneet muuttua siinä määrässä, että ainoastaan kielitieteilijät
pystyvät tuon sukulaisuuden huomaamaan ja osoittamaan. Kuinka kuitenkin
vielä yksityisissä sanoissakin tuo yhtäläisyys ilmautuu, sen seikan
valaisemiseksi liitämme tähän muutamia esimerkkejä. Suomen kielen
_kala_ on Virolaisilla _kala_, Liiviläisillä _kalaa_, Lappalaisilla
_guolle_, Mordvalaisilla _kal_, Voguleilla ja Ostjakeilla _kul_ ja
Unkarilaisilla _hal_; _käsi_ on Virolaisilla _käsi_, Liiviläisillä
_keizh_, Lappalaisilla _kät, gietta_, Tsheremisseillä _ket_, Voguleilla
ja Ostjakeilla _kat, keet_, Unkarilaisilla _keez_; _neljä_ on
Virolaisilla _neli_, Lappalaisilla _nelje_, Mordvalaisilla _nila_,
Syrjääneillä ja Votjakeilla _njod, nil_, Voguleilla ja Ostjakeilla
_nile, ne_ ja Unkarilaisilla _needj_.
Olemme täten luetelleet Suomenkansan sukulaiset. Niinkuin olemme
nähneet, eivät ne ole maailman mahtavia kansoja. Useat niistä ovat
asettuneet epäedullisille asuinpaikoille, kylmille pohjan perille,
missä maanviljelys ja sen rinnalla syntyvä sivistys eivät ole
mahdollisia; useat taas ovat hajallaan Venäjän suurilukuisen kansan
keskessä ja ehkä vähitellen häviävät sen sekaan. Edullisimmissa
oloissa ovat tähän asti olleet Unkarilaiset ja me Suomenmaahan
asettuneet Suomalaiset, koska meillä on kaikki sivistyneiden kansain
ehdot ja olomuodot sekä mahdollisuus omaa kansallista elämää säilyttää.