Näyttäymättömän veli: Mitä? -- -- -- Sisäreni hoi! vie sulhosi pois!
(Matti peloissaan kertoo tämänkin ehdon sanat, suostuen siihen, mitä
vaadittiin). 4:ksi lupaan minä, ett'en rakasta muuta ketään, kuin
häntä. (Matti kertoo senki). 5:ksi sitä vastaan en tahdo siitä lukua
pitää, jos hän puolestaan rakastaisikin muita.
Matti: Mitä? Julkeaako hän hävitöin vaatia sitä, että minä aisaa
kannattaisin muilla? Siinä pettyy hän.
Näyttäymättömän veli: Joudu pois! mulla ei ole aikaa tässä kanssasi
turhaan viipyä.
Matti: Teitä en viipymään pyydäkään. Minulta saatte juosta vaikka
hiiteen, kun haluatte.
Näyttäymättömän veli: Niinpä pidä hänet sisäreni!
Matti: Aa -- -- -- "Sitä vastaan en tahdo siitä lukua pitää, jos hän
rakastaisikin muita." Kyllä on raskasta kumminki, että täytyy
kunniallisen miehen suostua semmoisiin.
Näyttäymättömän veli: Ne sanat, "jos hän rakastaisikin muita" ovat
siten ymmärrettävät -- --
Matti: "Että se, joka semmoisia sulholtaan vaatii, on hävitöin
heittiö!"
Näyttäymättömän veli (puistellen miekkaansa): Tahdotko tämän kanssa
tulla tutuksi?
Matti: Malttakaa, hyvä herra, aikaa; minä suostun vaikka mihin, vaan
eikö ehtojen viimeistä pykälää voisi vähän korjailla?
Näyttäymättömän veli: Ei sanaakaan.
Matti: Itsessään asiassa en muutosta vaadikkaan, mutta ainoasti pientä
korjausta lause-laadussa.
Näyttäymättömän veli: Kuinkas sen sitte tahtoisitte?
Matti: Mielestäni voisi pää-asiasta poikkeamatta mainittuun ehtoon
tehdä tämä lisäys: sanoilla "jos hän rakastaisikin muita" ymmärretään
yhtä, kuin: "jos hän muille suopi saman vallan minkä miehellensä."
Näyttäymättömän veli: No, olkoon niin.
Matti: Se vähäinen korjaus, minkä tässä lause-laadussa tahtoisin, olisi
tämä: kumminkin ymmärretään tällä, ett'ei mainitun hänen miehensä
valtaa saa muut millään tavalla häiritä.
Näyttäymättömän veli: Tähän muistutukseenne en suinkaan voi suostua.
Matti: Hittoakos sitte koko avioliitosta onkaan, jos ei vaimo omaa
miestään eroittele muista?
Näyttäymättömän veli: Niinpä ota hänet sisäreni!
Matti: Ah, hyvä herra, antakaa toki armoa ja muistakaa mun olevani
ylhäistä sukua ja säätyä.
Näyttäymättömän veli: Kukas sitte teidän isänne oli?
Matti: Isääni en tarkoin tunne, mutta äitini oli nimeltäni Liisa, ja
veljeni on usiamman kerran istunut lautamiehenä.
Näyttäymättömän veli: Niinpä mene kotiisi arvossa suuri-sukuinen herra
morsiamesi kanssa pitämään häitä, ja vältä tarkkaan ett'et yhtäkään
ehtoa vastaan riko, muuten saat sinä minun kanssani tekemistä.
Matti: Kunhan ei viimeisen ehdon mukaan tulisi vaimollani olemaan
enemmin hänen kanssaan tekemistä kuin minulla. Hitto toiste
Espanjalaisten tavalla kosikoonkaan, vaan ei Matti.
(Loppu).