Ihmiset eroavat ulkonäkönsä ja muiden ominaisuuksiensa puolesta
enemmän taikka vähemmän toisistaan. Mutta Peltoniemen Paavo erosi
tavallista enemmän. Hän oli pitkä, laiha ja musta kuin korpikuusi.
Punakka hän kyllä oli voinut olla nuoremmalla iällään, mutta kun
hän oli vanhempana jättänyt kaiken koreilun, kasvojen pesemisestä
alkaen, niin ei hänessä mitään punakkata huomannut. Ja voisipa pitää
varmana, ettei häneen kukaan punakkata löytääkseen katsonutkaan.
Ja jos joku tuntematon katsoikin, niin se ehkä ihmetteli, että mitä
ovat nuo kaksi mustaa juovaa, jotka lähtevät suupielistä alaspäin;
ovatkohan ne synnynnäiset. Paavolla oli näet tuollaiset juovat. Asian
ymmärtävät kyllä tiesivät, etteivät ne olleet mitkään synnynnäiset
juovat, vaan hyvin tavalliset piipun ja kahvin käyttäjän "norit".
Paavo oli näet nuorena ollessaan kuullut, että "työmiehen suu pitää
olla karvaalle, jos ei muusta niin murheesta". Ja kun Paavolla ei
koskaan ollut erittäin suuria murheita, niin oli välttämätöntä, että
suuhun täytyi kaataa vähä väliä piipun pohjalta kaiveltua karvautta.
Tämän suun karvauden perustuksella hänen tuli olla myöskin työmies,
ja työmies hän olikin. Mutta kun hän samalla oli isäntämies, jotka
ovat "ison vallan päällä", niin hän käytti tätä valtaansa ja asetti
työntekonsa luonnon viittaaman järjestyksen mukaan. Kesällä, jolloin
on "ryskätyön" tekijän tarpeeksi valoa yölläkin, hän uneutti pois
mielestään auringon ja muut tuntien näyttäjät ja antoi mennä yöt ja
päivät yhtä kyytiä. Oltuaan muun joukon mukana päivän ajan heinä- tai
leikkuutöissä, myllisti hän yöt yksinään, milloin niityn raivuussa,
milloin ojankaivussa. Kun oli näin kulunut vuorokausia, nukkui hän
viimeinkin muutamia tunteja, joskus väännettävä kanto sylissä ja
piippu hampaissa. Mutta ensi heräämisen perästä hän tarttui uudestaan
työhön kiinni ja virkkoi: "Taisinpa nukahtaa. No, nytpä sitä taas
jaksaakin."
Tällainen oli Paavon lepojärjestys valoisan kesän aikana. Öiden
pimettyä se tasaantui muiden lepoaikojen mukaiseksi. Mutta kun
perunat oli nostettu kuoppaan ja alkoi viskellä lunta, silloin
siirtyi Paavo katon alle ja otti korvauksen pitkistä päivistään.