MALLINEN. Kuuma täällä on! Niin halivetin kuuma kuin ryssän helvetissä.
HERTTUALA. Kylmähän siellä on ollut — kertomusten mukaan.
MALLINEN. Kylmä? Mitä? Siellä _oli_ kylmä — torakoitten tappamista
varten — mutta Suomen suojeluskunnat ovat nyt lämmittäneet uunit
turkintulipunaisiksi — polsuja varten. Nyt ne peijakkaat hikoilevat
siellä aivan julmettuneesti. (Löyhyttelee nenäliinalla.) Miksi ei
sentään tuolla salissa olisi voitu järjestää äkseerausta — olisi kai
siellä viileämpi — jos avaisi akkunat ja ovet — ja — mitä?
HERTTUALA. Eikö kauppias huomaa, kuinka täynnä se on. Katsokaa!
(Viittaa katsomoon). Koko seuran rihkama on sinne mätätty tuoleille,
penkeille ja käytäville. — Mutta nythän on kesä. Eikö voisi ulkona —?
MALLINEN. Ei! Sitä ei voi! Eikö vahtimestari ymmärrä, että me emme
vielä ymmärrä yhtään mitään. Mitä? Eikä sellaista ymmärtämättömyyttä
voi näyttää kaikelle kansalle. Mitä?
HERTTUALA. Ei tietysti!
MALLINEN. Pankaa nyt edes tuo näyttämön ovi selkiselälleen — minä
tukehdun täällä — mitä?
HERTTUALA. Sehän on auki — mutta minä koitan, jos aukon saisi venymään.
(Menee ulos).
MALLINEN. Pentele! Jos ei täällä Himppulan kylässä olisi akkoja eikä
kakaroita, niin olisi kai voinut harjoitella minun puutarhassani —
mutta — (Katselee ympärilleen.) Mitä? Ei ainuttakaan tuolia! Halloo!
VIRSILÄ (hidas ja uninen vetelys, tulee). Mikä hätänä? Häh?
MALLINEN. Ahaa! Unilukkari! Joko sinäkin tulet? Oletko jo herännyt?
Mitä? Meneppäs nyt tuonne alas jonnekin ja hae minulle tuoli —
VIRSILÄ. Mitä me tuolilla teemme! Eihän sellaista tarvita.
MALLINEN. Se tarvitaan täällä aivan justiinsa heti! Minä tarvitsen.
Mars matkaan! — ymmärrätkö — mitä?
VIRSILÄ. En minä ymmärrä — mutta tuolin kyllä voin hakea siitä
huolimatta —
MALLINEN. Oikein, Virsilä! Sinusta tulee hyvä sotilas — sinä osaat
totella. Mitä? Ja totteleminen on ensimäinen ehto. Mitä?