PENTTINEN. Et mene? Eikö hän kelpaa, vaikka on tohtorismies? Kreiviäkö
sinä sitten odotat?
FANNY. En kreiviä, enkä ketään.
PENTTINEN. Sitten naitan minä sinut väkisen, ellei muu auta.
FANNY. Voi, antakaa minun olla rauhassa--ennätän minä vielä
tuonnempanakin niihin puuhiin. Tämä on minusta niin kauheata, ettei
kukaan voi aavistaa--(itkee).
ROUVA PENTTINEN. Koetapas nyt itkeä siinä silmäsi veriselle. Miltä sinä
sitten näytät? Ja mitä tässä turhia kinataan, mene pukemaan päällesi, ja
joutuun nyt, että olet valmis vieraiden tulemaan. Se punainen leninki
niinkuin sanoin ja rossi ja kultaketjut--niin, ja rannerengas, kaiken
mokomin rannerengas (Fanny menee oikeaan.)
PENTTINEN (naurattelee). Sitä on hupakko. Ei muka mene naimisiin? Ei
huoli miehestä? Ja mieli tekee kumminkin, niin saakurin lailla, hänen
niinkuin muidenkin. Siitä olen varma, että panen vaikka päänikin
pantiksi. Vai, mitä arvelet sinä, eukko?
ROUVA PENTTINEN (kävelee ja katselee ympärilleen). Olet ehkä oikeassa.
Mutta sanopas, miltä sinusta nyt näyttää täällä, ukko?
PENTTINEN (katselee ympärilleen hänkin). Onhan täällä niinkuin ihmisissä
ainakin.
ROUVA PENTTINEN. Sohvamatto meidän sietäisi saada uusi.
PENTTINEN. Uusi? Kuinkas kauvan siitä on, kuin tuo ostettiin? Tuskin
vuottakaan.
ROUVA PENTTINEN. Sepä kun oli alun alkain niin huono--hamppuinen vaan,
ei maksanut kuin kaksitoista markkaa. Näkisit minkälainen Ahlpummiin on
tullut. Se pitää olla niin kaunis, ettei mihin panna. Semmoinen, miksi
se sitä nyt sanoikaan--? Rössel matto--vai oliko se Sprössel matto, niin
Sprössel matto se oli. Ja ulkomaalta ne olivat sen tilanneet, sata
markkaa sanoi maksaneen. Katsopas sitä pilan päin ensi kerran kun käyt
Ahlpummissa.
PENTTINEN. Sata markkaa! Tuommoisesta vaan sohvanedusmatosta? Jota ei
paljon näekään, kun rouvat siinä helmoineen istuvat päällä.
ROUVA PENTTINEN. Kyllä se siltä näkyy, sisääntullessa varsinkin. Ja
paremmissa ihmisissä aina kuuluu olevan semmoiset Sprössel matot.
PENTTINEN. Minusta se on joutavaa. Tuo ajaa ihan saman asian.
ROUVA PENTTINEN. Herra jesta, kuinka sinä aina olet itsepäinen.
Ajatteles, jos tässä vielä saadaan niin hieno mies kuin tohtori Spruuper
vävypojaksi--ja meillä tuommoinen matto! Kunhan ei vaan säikähtyisi pois
heti, kun sen näkee. Luulee meitä vielä niin köyhiksi, ettemme jaksa
saada parempaa.
PENTTINEN. Ei hän sitä huomaakaan. Ja herrat viis' semmoisista kuin
matoista.
ROUVA PENTTINEN. Niin sinä luulet, sen vuoksi kun et itse koskaan mitään
huomaa. Mutta kyllä minä tiedän herroja, jotka panevat suuren arvon
kaikelle, mikä näyttää hienolta ja komealta. Ja sitten se niin pistää
silmään, kun kaikilla muilla on, eikä meillä.
PENTTINEN. Milloinkahan ne sinun tarpeesi loppuvat? Vastikään sait uudet
kartiinit, nyt tahdot jo uutta mattoa, ja niin pian kun sen saat,
ilmestyy taas jotain muuta. Konkurssi tässä tulee eteen, jos tätä menoa
pitkitetään.