ROUVA PENTTINEN. Herra siunaa--vanhaksi piiaksiko sinä sitten aijot
jäädä? Kun hautaantuisit sinne sydänmaalle! Ei, Vanny, sinua ei vaan ole
sitä varten kouluutettu, että sinusta vanha piika tehtäisiin. Ei
ensinkään, niin paljon kuin tiedät. Johan sille nauraisivat kaikki
ihmiset, ja Lintemanska kun pääsisi ilkkumaan.
FANNY. Opettajattarena voisi tuntea itsensä hyvin onnelliseksi.
ROUVA PENTTINEN. Mitä onnelliseksi! Ole hupsimatta tyhjää.
PENTTINEN. Tokko se Vanny tietääkään, kuka tänne tulee tänä iltana?
ROUVA PENTTINEN. Johan minä kerroin. Mutta luuletkos, että se oli
hänelle mieleen? »Minkätähden, voi minkätähden käskettiin. Itsestään
hänen olisi pitänyt tulla ensi kerran.» Semmoiset kiitokset siitä sait.
PENTTINEN. Ulkopuolelta hampaiden. Niinhän ne tytöt aina. Sulhasista
eivät muka ole välittävinään, vaikk'eivät muuta ajattelekaan kuin niitä.
Ilman vaan ovat olevinaan. Ja sinäkin sitten otat kaikki todesta.
ROUVA PENTTINEN. Niin, kyllähän ne muut, mutta tämä meidän tyttö on ihan
eri sorttia. Kehen hänestä lienee semmoinen tullutkin.
PENTTINEN. Vähäpä sinä tiedät, mamma parka. Tohtori Ruuperin kanssakin
hän on ollut luistelemassa, vaikkei ole meille mitään puhunut.
ROUVA PENTTINEN. Ole nyt! Ihanko todella?
FANNY. Kuka kertoi?
PENTTINEN. Niin, ähä kutti, jokos tulit kiinni. Kukako kertoi? Ruuperi
itse, kukas muu. Minä kun käskin häntä meille ja sanoin, että meillä on
kaunis tytärkin, jota kannattaa käydä katsomassa--
FANNY. Herranen aika--niinkö pappa sanoi?
PENTTINEN. Niin hän siihen vastasi, että: kyllä tunnen neiti Penttisen,
olen tavannut häntä luistinjäällä. Vai niin, sanoin minä, vai minun
selkäni takana te riiailette--
FANNY. Voi, Jumala! Minä häpeän silmäni maalle!
PENTTINEN. Häpeät? Mitä pihkaa? Ei siinä häpeemistä ole.
FANNY. Mitä hän sanoi? Voi, mitä hän sanoi?
PENTTINEN. Meni vähän plantiksi, eikä osannut sanoa juuri sitä eikä
tätä.
FANNY. En minä ilkiä näyttääntyä hänelle enää milloinkaan maailmassa.
Enkä minä ilkiä tulla sisään tänä iltana, en vaikka!
ROUVA PENTTINEN. Et ilkiä tulla sisään? Se nyt vielä puuttuisi. Koetapas
vaan jäädä pois--
FANNY. Lupaakos pappa, ettei edes enää puhu semmoisia?
ROUVA PENTTINEN. Eikö sitä nyt saa vähän leikkiä laskea, eikö jo vaan?
FANNY. Ei semmoista leikkiä--ei millään tavalla semmoista leikkiä. Hyvä
pappa, minä olen ihan onneton--