FANNY. Enhän minä sitä näin kotona, mamma.
ROUVA PENTTINEN. Sen sinä juuri panet, sillä siinä sinä olet kaikkian
nätin.
FANNY. Sepä kun on niin hirveästi koristeltu ja laiteltu. Harmaa pukuni
olisi paljon sopivampi. Enkö minä saa panna sitä, mamma?
ROUVA PENTTINEN. Etkä saa, et ensinkään! Sen punaisen panet, niinkuin jo
sanoin, ja sillä hyvä. Koristeltu ja laiteltu? Mitä se tekee, jos onkin
koristeltu ja laiteltu? Sitä pulskempi vaan on ja komeampi. Paljon
enemmän siinä toki pitäisi olla särryttimiä, mutta silloinkin panit niin
vastaan, kun minä niitä olisin tahtonut.
RIIKKA. Elkee tok' harmaaseen ruvetko, siinä olisitta kuin mikähi piika
tollukka. Kauniiksihan teijän pittää laittoo ihtenne tänä iltana.
ROUVA PENTTINEN. Sanos muuta. Pappa tänne varta vasten pyytää nuoria
herroja, että saisi näyttää tytärtään, niin tämä ei sen vertaa, että
viitsisi kuvalleen pukeutua edes. Ja kultaketjut muista myöskin ottaa,
ja se uusi rossi.
RIIKKA. Ja hiuksenne piipatkee, se se teitä varsinnii kaunistaa.
ROUVA PENTTINEN. Niin, piippaa kaiken mokomin hiukset otalle. Mutta ala
sinä nyt joutua punkkinesi pois, Riikka, eläkä siellä kuhnaile enää.
Kahvikin pitää jo kiireimmiten panna tulelle.
RIIKKA. Jopa minä tästä jouankin.
ROUVA PENTTINEN. Minä menen tästä pukeutumaan, että olen valmis
vieraiden tulemaan. Tee sinä samoin, Vanny. (Menee vasempaan.)
RIIKKA. Ei, mutta kun teille nyt jo tulloo sulhaset! Voi tokkii!
FANNY. Oih, Riikka! Minä suutun, jos te vielä puhutte semmoisia.
RIIKKA. No, no, minä en virka mittään, pijän suuni kii'!--Mutta--mutta
on se lystiä yhtäkaikki, voi, sun Taavetti! (Menee punkkineen etehisen
kautta.)
ILMA (tulee häntä vastaan etehiseen). Päivää! Onkos täällä Fanny neiti
kotona?
RIIKKA. Tuolla on salissa, mänkee voan sissään.
FANNY. Kuka? Ooh, Ilma! Terve! Milloinka sinä olet tullut?
ILMA. Iisalmen laivassa tulin. Ja nyt on niin tulinen kiire, kun vielä
tänä iltana täytyy mennä takaisin.
FANNY. Minkätähden jo tänä iltana?--Käy istumaan.