Kun kauan epäröityäni päätin julkaista nämä vaatimattomat muistot,
tein sen pääasiallisesti ajatellen sitä ahtaampaa piiriä, jolle
ne ovat omistetut. Niille ihmisille, joiden elämä kuluu sairaalan
seinien sisäpuolella, näyttää nimittäin elämä ilmiöineen jonkun verran
toisenlaiselta kuin sellaisille, jotka elävät ulkopuolella. Heille on
kuolema usein nähty vieras, ja se kadottaa siten osaksi peloittavat
ominaisuutensa, voipa välistä saapua rakkaana ja kaivattuna ystävänäkin.
Sentähden ei tuntune oudolta, että se usein häämöttää seuraavilla
lehdillä, varsinkin kun otetaan huomioon, että juuri ne tapaukset,
jotka muistossa säilyvät päättyneenä kokonaisuutena, ovat ne, joille,
ennenkuin ne ainiaaksi muistosta häipyvät, mieluimmin tahtoisi antaa
hiukan eloa ja väriä kertomalla ne muille.