HOLM (avaa oven Karpénille.) Käydään tänne. En voi pyytää sinua
työhuoneeseeni: siellä lepää Sormunen.
KARPÉN. Joko se kuoli?
HOLM. Ei minun tietääkseni. Söi elääksensä ja pani maata.
KARPÉN. Hääpöytääkös täällä valmistetaan — läksiäisiksi?
HOLM. Ja tuliaisiksi. Lakko on loppumaisillaan. Aioimme pyytää sinutkin
rouvinesi meille aterioimaan.
KARPÉN. Minä tulin sinulle ilmoittamaan, että lakko jo on lopussa. Ja
aterioimaan luonanne aioin minä rouvineni tulla pyytämättäkin. Siihen
meillä on täysi oikeus.
HOLM. Jokopahan? Minkä lakipykälän nojalla?
KARPÉN. Sen, joka kohta kirjoitetaan. — Muita minä tulin yksin vähän
aikaisemmin. Minulla oli asiatakin tähän taloon.
HOLM. Sen minä uskon. Taisit pahasti mieltyä lyhytaikaiseen
palvelijaanne?
KARPÉN. Vielä enemmän hänen erottamattomaan mieheensä. Kuule: hänhän on
klassillinen! Oikea kansallismuseon nurkkapyhimys!
HOLM. Taisipa panna sinutkin pussiin?
KARPÉN. Vähällä, totta tosiaan! Minä nyt olen tullut yhä enemmän
vakuutetuksi, että meidän sisämaan ukot ovat maailman nokkelimpia
jutun-käyttäjiä. — Minun täytyy välttämättä saada tavata tuota
Sormusta. Minulla on hänelle tärkeätä asiaa.
HOLM. Jokohan minä uskallan mennä herättämään häntä? Eihän se ole vielä
puoltatuntiakaan maannut.
KARPÉN. Ravista pois valveille! Jo se sille riittää.