KARPÉN. Mainiosti! Tämä on epäilemättä käänteen tekevä tapahtuma
lakkoasiassamme.
MAGDA. Minun täytyy todellakin pyytää anteeksi, rouva Sormunen...
HELMI. Ja minun — kiittää teitä, rouva Karpén.
HERTTA (palaa tuiskuna.) Minä unhotin sanoa sinulle, Helmi,, että sinun
miehesi on tullut kaupunkiin ja on kovin sairas. Hän oli kalpea, kuin
palttina, kun tuli vastaani Tuuren taluttamana. Mene ja pidä huoli
miehestäsi! (Rientää pois.)
KARPÉN. Niillä on myöhäiset tiedot siellä lakkokomiteassa.
HELMI. Niin, kyllä minun täytyy lähteä pois tästä talosta.
MAGDA. Ja takaisin entiseen. Sitä en tahdo nyt enää estää.
KARPÉN. Mutta me tavataan vielä, rouva Sormunen. Minulla on asiaa
miehellenne. Toivon, että hän siksi paranee teidän hoidossanne.