KARPÉN. Mutta nimi?
HELMI. Jos herra herrassyötinki tahtoo minua Maijaksi nimittää...
KARPÉN. Joo, kyllä, hyvin mielelläni.
HELMI. Niin, minä sitten lähden kyökkiin.
KARPÉN. Ei se nyt passaa. Eikös Maija tiedä, että nyt on palvelijain
lakko?
HELMI. Juu, kyllä minä sen tiedän.
KARPÉN. Ja että kaikkien palvelijain pitää, tahtokootpa taikka ei,
yhtyä lakkoon, muuten käy ohraisesti.
HELMI. Senpä tautta minä nyt sitte lähdenkin tieheni.
KARPÉN. Senpä tautta minä nyt sitte pyytäisin Maijan tekemään niin
hyvin ja painamaan puuta.
HELMI. Mitä herra nyt meinaa?
KARPÉN. Ja olemaan minun vieraanani.
HELMI. En minä nyt, todellakaan ymmärrä...
KARPÉN. Minä tarkoitan vain, että olisitte niin hyvä ja riisuisitte
pois naamarin ja olisitte se, joka todellakin olette.
HELMI (hämmästyen.) Te tie...?
KARPÉN. Minulla on asianajajana terävä silmä, eikö niin?!
HELMI. Tuure on kertonut teille kaikki!
KARPÉN. Sitä en tiedä. Vaan sen suhteen, minkä tiedän, saatte olla
huoleti.
HELMI. Kunpa nyt vain serkkuni ei aavistaisi minun olevan täällä.
KARPÉN. Ettekö siis puhunut hänelle kepposestanne mitään?
HELMI. En, — tietysti.
KARPÉN. Silloin on kaikki hyvä. Rouvani ei tunne teitä. Voitte jatkaa!
Te olette ovela tyttö, Maija. Saadaanpa nähdä, mikä hauska ilveily
tästä syntyy.
HELMI. Mutta mitä ihmettä pitää minun nyt tehdä?
KARPÉN. Menette sanomaan rouvalleni, että minä sallin teidän jäädä
toistaiseksi meille palvelukseen.
HELMI. Kiitos!
KARPÉN. Ja kaikki ihmeet jätän teidän keksittäviksenne. Kekseliäisyyttä
teissä kyllä on mitä suurimmassa määrässä. Olen todellakin iloinen,
että sain nähdä teidät, ennenkuin miehenne tulee puheelleni.
HELMI. Enköhän minäkin saisi olla siinä neuvottelussa läsnä?
KARPÉN. Ei se nyt oikein sovi.
HELMI. Mutta minä tiedän, että hän puhuu puita heiniä. Se ei ole
totta, mitä hän sanoo. Se on pelkkää hassutusta, jonkinlaista
suuruudenhaaveilua tahi miksi sitä sanoisin.
KARPÉN. No, no! Ei nyt kiirehditä edelle! Elkääkä olko huolissanne,
hyvä rouva!