MAGDA (tulee salista.) Kas, joko sinulla on huone siistittynä?
HELMI. Jo, rouva.
MAGDA. Sepä sukkela tyttö! Yks'kaks oli tuli uunissa, padat ja pannut
tulella, ja sillä aikaa kun ruoka kiehuu, niin on huoneet siivottuina.
Semmoista palvelijaa minulla ei ole vielä koskaan ollut, se minun
täytyy tunnustaa sinulle suoraan. Olet kahden veroinen.
HELMI. Kyllä rouva nyt turhaan kehuu.
MAGDA. Ja mieheni kirjoituspöytä! Mikä järjestys! Semmoista ei hän ole
siinä koskaan nähnyt. Kyllä hänkin kummastuu kotia tultuaan.
HELMI. Tämäkö se on, rouva, herra asianajajan vastaanottohuone?
MAGDA. Niin. Tuolla on konttorihuone. Mutta täällä hän aina neuvottelee
klienttiensä kanssa.
HELMI. Jassoo. Onpas tämä muhkea huone! Niin rikkaasti sisustettu!
Herra asianajaja mahtaa tienata tavattoman paljon rahaa?
MAGDA. Oo-ja. Aina sen mukaan, minkälainen juttu.
HELMI. Monta tuhattakin?
MAGDA. Hyvin usein.
HELMI. Ai-ai! Senpä tautta kannattaakin rouvalle noin kauniita pukuja
laittaa. (Hypistelee Magdan hihaa.)
MAGDA. Ha-ha! Oletpa sinä naiivi.
HELMI. Mutta herrapa taitaa rouvasta paljon tykätäkin?
MAGDA. Vielä paremmin! — Mutta nytpä sinä näyt tässä liika paljon
viehättyvän.
HELMI. Niin tosiaan. Herra jesta! Kun ei vain palaisi pohjaan?!
(Juoksee hätääntyneenä ensin eteisen, sitte konttorin ovelle.) Minnekä
minä nyt? Enhän minä tästä tiedä kyökkiinkään mennä.
MAGDA (osoittaa salin ovea.) Tuosta, tuosta, salin kautta mene!