HOLM. Hyvä, että menivät. Nyt sitä pääsen serkkupiikani kanssa
aamiaista nauttimaan. (Aikoo mennä ruokasaliin.)
HELMI (tulee vastaan, jälleen entisessä puvussaan ja matkalaukku
kädessään.)
HOLM. No?
HELMI. Ruoka on pöydässä. Pyydän syömään.
HOLM. Mitä tämä merkitsee? Entä sinä?
HELMI. Minä lähden pois.
HOLM. Miksi nyt? Minkä tähden?
HELMI. Minä en voi enää tässä talossa palvella.
HOLM. Ymmärtääköhän kukaan tässä enää mitään?!
HELMI. Kyllä se on ihan mahdotonta. Minä en voi. Minun täytyy lähteä.
HOLM. Joko heti?
HELMI. Ihan paikalla.
HOLM. Mikä hiton käry on nyt tämänkin nokkaan pistänyt?! — Mutta minäpä
en laske. (Kiertää Helmin käsiinsä.) Kuuletko? En laske, en. Syödään
yhdessä aamiainen. Sinä et pääse.
HELMI. Herranen aika! Minä en voi. Päästä! Minun täytyy päästä!
(Riuhtaisekse irti.)
HOLM. Mutta selitähän, hyvä ihminen, toki syy! Mitä nyt sitte on
tapahtunut? Onko sinulla paljon työtä ja vähän palkkaa, vai mikä ihme
on sinut villinnyt?
HELMI. Minua on pakoitettu lähtemään.
HOLM. Pakoitettu?!
HELMI. Ja ell'en minä ihan paikalla lähde, niin pannaan tässä
ikkunoiden edessä toimeen suuremmoinen mielenosotus, oikein
jättiläismielenosotus. Ihmisiä tulee tuhansittain, kiljutaan ja
räyhätään, huudetaan "alas" ja "ulos", revolverit paukkuu ja aidat
särkyy, ja lopulta tulevat sisään ja ajavat meidät kaikki pellolle. Oi,
se olisi kauheata!
HOLM. Mene, Herran nimessä, sitte!