(Näytelty ensi kerran Työväen teatterissa
Helsingissä 27 p:nä tammikuuta v. 1907)
Hämeenlinnassa,
Arvi A. Karisto,
1908.
Kaarlo Bergbomin
unhottumattomalle muistolle
_Tekijä_.
Henkilöt:
JUUSO KARPÉN, asianajaja Helsingissä.
MAGDA, hänen rouvansa.
TUURE HOLM, virkamies tuuli- ja vesimyllyjen ylihallituksessa.
HERTTA, hänen vaimonsa.
ERKKI SORMUNEN, ent. kauppias, rahatoimikamarin jäsen
Jänisjärven vastaperustetussa kaupungissa.
HELMI, hänen vaimonsa.
Tapahtuman paikka: Helsinki. Aika: ihan viimeinen.
Ensimäinen näytös.
Uudenaikaisesti sisustettu sali Tuure Holmin asunnossa. Perällä kaksi
ovea, joista oikeanpuolinen (katsojista päin) vie Holmin työhuoneeseen,
vasemmanpuolinen eteiseen. Vasemmassa peränurkassa ovi ruokasaliin
ja samalla puolella, likempänä etualaa, makuuhuoneen ovi. Oikealla
ikkunaseinä.
HOLM (tulee eteisen kautta, käsivarrella iso toripussi täynnä
kaikenlaista ruokatavaraa; paiskaa pussin salin pöydälle.) Puh!
Hitto vieköön! On tämäkin elämää! (Kuuntelee makuuhuoneen ovella.)
Vieläkö sinä makaat, Hertta? — — Ei kuulu mitään. Minun kai tässä
täytyy ruveta perunoita kuorimaan. (Riisuu päällystakkinsa, jonka
ripustaa eteisen naulakkoon.) Aamukahvikin taitaa jäädä juomatta tänä
päivänä. (Eteisessä oleva telefooni soi.) No! Varmaan nyt taaskin
joku lakkolainen tahi palveluyhdistyksen jäsen. (Telefoonin ääressä.)
Haloo! Holm. — — On. — — Ei. Makaa vielä. — — Kukas siellä kiroilee?
— — Vai sinä se olet, Juuso! En tuntenut. Olet kai noitunut äänesi
noin sorruksiin?! — — Jaa, jaa. — — Mitä? Lainatako teille palvelijaa?
— — Tässä rupean kohta itse ruokaa keittämään. — — Minunko vaimoni
syy kaikkeen? — — Tule itse haukkumaan! — — Ha-ha-ha-ha! — — Meillekö
päivälliselle? — — Terve tuloa vain! Vaan eipä taida potaattini mennä
alas kurkustasi — — Kiitos! — — Samoin. — — Hyvästi! — — Saadaan nähdä.
(Soittaa eroon.) Eipä näy olevan elämä parempaa muissakaan perheissä.
HERTTA (tulee ruokasalista.) Kuka se soitti?
HOLM. Vai siinä sinä olet? Luulin sinun makaavan vielä. (Puuhaa
hermostuneena ruokapussinsa ääressä.)