Leiokritos. Rhaistes.
LEIOKRITOS.
Nään tuossa äsken valmistetun alttarin,
Ja tulen sytytetyn, uhriteuraan myös
Jo sidotun, kaikk' ompi varustettuna,
Poiss' on vaan uhraaja. Sä taannoin tähänkö
Leonteen jätit ynnä vaimon vierahan?
RHAISTES.
Juur tähän.
LEIOKRITOS.
Varmaankin se ompi poikani,
Jok' aikoo jumalalle jollekulle nyt
Taas uhrata. Hän outomainen, miettivä
Ja ylen hurskas näihin aikoin ollut on.
En tiedä mistä syystä, senpä tiedän vaan
Ett' enemmän kuin muu tää mua huolettaa.
Mut missä lie hän nyt?
RHAISTES.
Hän meidät nähnyt lie.
LEIOKRITOS.
Se meit' ei häntä näkemästä estäisi.
RHAISTES.
Hän ehkä pelkäs nuhteita ja ääneti
Pois täältä hiipi hiljaa niitä välttääkseen.
LEIOKRITOS.
Sä, Rhaistes, viisas olet kaikki keksimään,
Et yhtä ymmärrä, miel'alaa jaloa.
RHAISTES.
Mun arveluni oli vaan, ett' ois hän peljännyt
Nyt sua kohdata.
LEIOKRITOS.
Se usein tapahtuu
Ettei se pelkää, jonka tulis peljätä.
RHAISTES,
Se tapahtuu, mut tyhmä ain' on semmoinen.
LEIOKRITOS.
No kyllin. Mene etsimään Leontesta;
Hän lienee lähellä, mä täällä odotan.
RHAISTES.
Jos oikein arvaan, kohta kohdattava on
Hän tämän laakson kukka-lehtoin suojassa.