Porvoossa,
G. L. Söderström'in kustannuksella,
1880.
Jo kankea on kieleni,
Ei suju se kuin nuorien,
Mut riemahtaapi vieläkin
Mun vanha sydämmen'.
Vaikk' en mä ole runoja,
Mä runohengen siivillä
Oon laulun avaruudessa
Tok' saanut lennellä.
Ja suloisia ääniä
Mä siellä olen kuunnellut
Ja joskus suomen kielellä
Myös niitä laulellut.
Kuin sulo ääni joutsenen
Soi runoilijan mainion,
Mut vaivainen kuin varpusen
Mun lauluäänen' on.
Tok' aattelen: tää lahjani,
Tää halpa ehkä sopisi
Kuin lesken ropo, Suomeni,
Sun uhriarkkuusi.