IX Kohtaus.

Rva Prostakoff, Prostakoff, Mitrofan, Jeremejevna, Starodum,

Sofia ja Skotinin.

RVA PROSTAKOFF (Starodumille). No, hyvä ystävä, oletko nyt kylliksi

nähnyt, millainen on Mitrofan?

SKOTININ. No, mitäs sanot -- tokko jo huomaat, millainen mies minä

olen?

STARODUM. Molemmat tunnen niin hyvin, ett'ei paremmasta apua.

SKOTININ. Tuleeko Sofia vaimokseni?

STARODUM. Ei tule.

RVA PROSTAKOFF. Tuleeko Mitrofanista hänen sulhasensa?

STARODUM. Ei tule,

RVA PROSTAKOFF. Ja miksi ei tule?

SKOTININ.

STARODUM (vieden molemmat yhteen). Teille kahdelle voin salaisuutena

kertoa, että Sofia jo on kihloissa (menee pois ja antaa Sofialle merkin

tulla hänen jälkeensä).

RVA PROSTAKOFF. Voi sitä ilkiötä!

SKOTININ. Ihan päästään vialla se on!

RVA PROSTAKOFF (kärsimättömästi). Milloinka ne lähtevät?

SKOTININ. Kuulithan sen -- kello seitsemän aamulla.

RVA PROSTAKOFF. Kello seitsemän...

SKOTININ. Huomenna minäkin herään jokseenkin varhain. Olkoon hän vaan

kuinka viisas tahansa, mutta Skotininista ei niin vähällä päästä eroon.

(Menee pois.)

RVA PROSTAKOFF (juosten edestakaisin, vihaisena ja mietteissään).

Kello seitsemän!... Me nousemme varhemmin ... mitä kerran haluan, sen

minä tahdon... Tulkaa kaikki tänne luokseni!

(Kaikki rientävät.)

(miehelleen). Katso, että huomenna aamulla kello kuusi vaunut ja

hevoset ovat valmiina takaportaiden edessä. Kuuletko? Älä vaan lyö

laimin!

PROSTAKOFF. Kyllä kuulen, vaimo kulta.

RVA PROSTAKOFF (Jeremejevnalle). Koko yö tulee sinun valvoa Sofian

kamarin oven edessä. Heti kun hän kuuluu heräävän, juokse minun

luokseni!

JEREMEJEVNA. Luottakaa minuun, armollinen rouva.

RVA PROSTAKOFF (Mitrofanille). Sinä, rakas poikani, ole valmiina kello

kuuden aikaan lähtemään ja pane siihen huoneesen, joka on Sofian

kamarin vieressä, kolme renkiä jo hyvissä ajoin, ja eteiseen kaksi

renkiä avuksi.

MITROFAN. Kyllä minä, sen teen.

RVA PROSTAKOFF. Menkää Jumalan nimeen (kaikki menevät). Kyllä tiedän,

mitä on tehtävä. Missä viha, siinä armokin. Kai ukko ensin suuttuu,

mutta täytyyhän hänen pakostakin antaa anteeksi. Ja me otamme omamme.

(Esirippu laskee.)

Alaikäinen: Huvinäytelmä 5:ssä näytöksessä · 第 49 / 59 题