Vralman, Kutjeikin ja Tsifirkin.
TSIFIRKIN (nauraen). Siinä vasta narri on!
KUTJEIKIN (nauraen). Viimeisen lopun vintiö!
VRALMAN. Mite te, pöllö, hamppa irviste?
TSIFIRKIN (lyöden Vralmania olalle.) Ja mitä sinä siinä pörhistelet,
saksan sika?
VRALMAN. Ai, ai, rautane kesi!
KUTJEIKIN (lyöden Vralmania olalle.) Kirottu muukalainen, mitä
siansaksaa mongerrat?
VRALMAN (hiljaa). Nyt on liitto! (Ääneen.) Miksi te aina pilkkaa minua?
TSIFIRKIN. Itse syöt jouten toisten leipää etkä anna meidän tehdä
mitään; ja sinä mokoma vielä olet olevinasi!
KUTJEIKIN. Kielesi on pahalta hengeltä riivattu ja sinussa asuu valheen
isä!
VRALMAN (tointuen pelostaan). Kuinka te uskalta olla noin moukka minun
oppinu persona edesse? Mine huuta sotamies avuks.
TSIFIRKIN. Ja me teemme sulle kunniaa -- minä tällä taululla...
KUTJEIKIN. Ja minä katkismuksella...
VRALMAN. Mine kantele frouale teite peele.
(Tsifirkin uhkaa taululla ja Kutjeikin katkismuksella).
TSIFIRKIN. Tällä halkasen naamalautasi kahtia!
(Vralman juoksee pakoon.)
KUTJEIKIN. Siltä kirotulta lyön hampaat mäsäksi! (Yht'aikaa.)
TSIFIRKIN. Ähä, jo se pelkuri väistyy?
KUTJEIKIN. Vaan ei itse Belzebub sinua nyt pelasta!
VRALMAN (ovessa). Piti, piti -- moukka! Ota kiinni hennest, jos sine
saa!
TSIFIRKIN. Pääsit pakoon! Mutta kyllä olisit meiltä saanut kuuman
löylyn!
VRALMAN. Mine en yhte pelke teite.
KUTJEIKIN. Paljonko teitä pakanoita siellä on? Tulkaa vaan kaikki tänne
-- kaikki saatte tästä!
VRALMAN. Ette voittanu yhte meest -- ähä!
TSIFIRKIN. Kyllä minä kymmentä vastaan! (Huutavat yht'aikaa.)
KUTJEIKIN. Maan sisään paiskaan joka miehen!
(Esirippu laskee.)