Vettä juopi maa.
Meri janoaa.
Taivas juoda saa,
Kaikki, kaikki tyyni juopi;
Miks'en minäki
Siis joisi janooni?
JAAKKO. Maljasi, Jeppe!
JEPPE. Kippis!
JAAKKO. Jätä minullekin!
JEPPE. Takkar so mykky! Önska tej lykky! Jeeklaranamma me horn ok
krykky!
JAAKKO. Mitä minä kuulenkaan! Osaatko sinä venskaakin?
JEPPE. Juu, te vara venska para; mut en minä puhu sitä muuten kuin
juovuksissa.
JAAKKO. No sittenhän sinä puhut sitä ainakin kerran päivässä.
JEPPE. Minä olenkin ollut kymmenen vuotta malitäärinä ja oppinut
ruotsit ja saksat.
JAAKKO. Kyllä minä sen tiedän. Mehän olimme kaksi vuotta samassa
komppaniassa.
JEPPE. Totta totisesti; nyt vasta muistan. Nehän hirttivät sinut
kerran, kun sinä karkasit tiehesi Vismarin tappelussa.
JAAKKO. Vähältä piti, etten jo hirressä heilunut, mutta armo toki
annettiin. Niin hiuskarvan nenässä se on riippunut monen miehen henki.
JEPPE. Se oli saakelin suuri vahinko, ettei sinua hirtetty, Jaakko!
Mutta etkö sinä ollut mukana siinä slaagissa tuolla nummella... muistat
kai itse?
JAAKKO. Häh, tietysti olin.
JEPPE. En unohda kuuna kulloissa päivänä ensimäistä paukkua, minkä
ruotsalaiset ampuivat. Ne sihtasivat niin perhanan varomattomasti, että
siinä kaatui kerralla 3,000 miestä, vai oliko niitä 4,000. Te va nu
förpaiskattua, Jaakko! Tu te praa komma hook. Nu vara ja liite jänis i
pöksona siinä nujakassa.
JAAKKO. Niin niin, kuolema se ottaa miehen lujille; se panee
ajattelemaan autuuden asioita, kun pitää marssia päin vihollista.
JEPPE. Niinpä kyllä; mistä tuo sitten tulleekaan. Ennen sitä suurta
ampulatsuunia luin minäkin koko yön kuningas Taavetin salmia.
JAAKKO. Mutta minusta on kumma, miten sinä, joka olet ollut
sotamiehenä, nyt annat akkasi komenteerata talossa.
JEPPE. Minäkö! Jos hän olisi nyt tuossa kämmenissäni, niin saisitpa
nähdä, miten minä panisin pitkin pakaroita. Vielä ryyppy, Jaakko!
Minulla on vielä taskussa 8 killingiä, ja kun ne on juotu, niin sitten
ryypätään velaksi. (Huutaa perästä.) Tuo samalla tuoppi olutta!
Ja Leipsigiss' oli mies,
Ja Leipsigiss' oli mies,
Ja Leipsigiss' oli suutaris-mies,
Ja Leipsigiss' oli suutaris-mies,
Ja Leipsigiss' oli mies,
Se mies otti sitten eukon...
JAAKKO. Terveeks, Jeppe!
JEPPE. He--he--he-- --hee! Hei, sinun maljasi ja minun maljani ja
kaikkien hyvien ystävien malja! He--he--hee!
JAAKKO. Emmekö juo voudinkin maljaa?
JEPPE. Olkoon menneeksi. Anna minulle vielä yhdellä killingillä. Vouti
on kelpo mies; kun pistämme sille taalarin kouraan, niin se vannoo
vaikka sielunsa autuuden kautta, että me emme voi maksaa maaveroamme.
(On hakenut rahaa kaikista taskuistaan, vaan ei löydä.) Sano minua
konnaksi, jos minulla on enää äyriäkään. (Nikottaa.) Mutta usko minulle
vielä velaksi pari ryyppyä.
(Viheltää ja tanssii.)
JAAKKO. Ei veikkonen! Sinä et siedä enää. Ja minä en anna vieraiden
tehdä tuhmuuksia talossani ja juoda enemmän kuin heidän terveytensä
sallii. Ennen seisokoon kauppani; sillä se on synti.
JEPPE. No vielä yksi naukki!
JAAKKO. Ei yhtään, Jeppe! En anna pisaraakaan; ajattelehan, että
sinulla on pitkä matka edessä.
JEPPE. Sinä koira, konna, peto, ryökäle! Hei, hei--iii!
JAAKKO. Hyvästi, hyvästi! Onnea matkalle!
(Menee).
Seitsemäs kohtaus.
JEPPE. (Yksin). Prr, Jeppe! (Kaatuu.) Nyt sinä olet humalassa kuin
sika. Jalat eivät tahdo enää kannattaa. Pysyttekö pystyssä, ryökäleet!
Kas niin! Paljonko kello on? (Menee ovelle päin.) Hoi Jaakoppi,
rajasuutari! Lempo vieköön. Vielä yksi naukki! Seis siivosti, koirat!
Soikoon saakeli, jos ne eivät pysy paikoillaan. Tattis, Jaakko!
Otetaanpa pieni tuikku aamutuimaan. (Luulee näkevänsä jonkun.) Kuules,
veli; mistä menee tie kaupunkiin? Seis, sanon minä! Katsokaahan, se
porsas on ihan humalassa. Sinä joit kuin lurjus, Jaakopin poika! Onko
tuo nyt olevinaan täysi lasillinen?... Sinä olet saita kuin
turkkilainen.
(Näitä höpistessään hän kaatuu maahan ja nukkuu siihen.)
Kahdeksas kohtaus.