Muutamia päiviä sitten yskin verta nenäliinaani. Kun pikku tyttöni näki
sen, tuli hän kalmankalpeaksi.
"Kuinka kauheaa, kuinka surullista tämä kaikki on", nyyhkytti hän ja
kätki päänsä vanhan emäntäni olkaa vasten. Mutta minä hymyilin ja
pudistin päätäni.
Sen ei pidä häntä kauhistuttaa.