Ne vaquerot, jotka Grayson oli lähettänyt pohjoiselle laitumelle,
palasivat vasta hämärissä. He tulivat tyhjin käsin ja hitaasti,
sillä yksi heistä tuki hänen eteensä samaan satulaan sijoitettua
haavoittunutta toveriaan. He ratsastivat suoraan konttoria kohti, jossa
Grayson ja Bridge tarkastelivat muutamia senpäiväisiä tiliasioita; ja
kun ensinmainittu näki heidät, rypistyi hänen otsansa, sillä hän arvasi
kuulematta heidän kertomustaan, mitä oli tapahtunut.
»Ketkä sen tekivät?» hän tiedusti, miesten astuttua konttoriin, melkein
kantaen haavoittunutta.
»Pesitan seurueeseen kuuluva joukkue», vastasi Benito.
»Saivatko he myöskin naudat?» kysyi Grayson.
»Saivat osan — suurimman osan ajoimme pois ja hajalleen. Näimme myös
Brazosin.» Benito vilkaisi tuuheiden kulmakarvojensa alitse uuteen
kirjanpitäjään päin.
»Missä?» kysäisi Grayson.
»Sillä ratsasti yksi Pesitan upseereista — eräs amerikkalainen. Tony
ja minä näimme saman miehen Cuivacassa sinä yönä, jolloin pankin kassa
varastettiin, ja nyt hän ratsasti Brazosilla.» Taaskin miehen silmät
kääntyivät Bndgesiin päin.
Kerkeästi Grayson oivalsi meksikkolaisen viittauksen merkityksen,
sitäkin suuremmalla syyllä, kun se oli sopusoinnussa niiden epäilysten
kanssa, joita hän oli hautonut pankkirosvouksesta saakka.
Keskustelun aikana saapui tilanomistaja konttoriin. Hän, oli kuullut
palaavien vaquerojen ratsastavan rancholle ja huomattuaan, etteivät
he olleet tuoneet karjaa muassaan, tullut kuulemaan heidän uutisiaan.
Uteliaisuuden kannustamana oli Barbara seurannut isäänsä.
»Kuulitteko, mitä Benito sanoi?» kysyi Grayson ranchon isännältä.
Viimeksimainittu nyökkäsi. Kaikkien katse kohdistui Bridgeen.
»No», ärähti Grayson, »mitä sanomista teillä on puolestanne? Olen
epäillyt teitä koko ajan. Tiesin helkkarin hyvin, ettei Brazos ikinä
karkaa itsekseen. Te ja se toinen Yhdysvalloista saapunut rosvo
luulitte sommitelleenne koko jutun perin ovelasti, vai mitä? Muttei
kyllä me —»
»Malttakaa hetkinen, malttakaa, Grayson!» keskeytti isäntä. »Antakaa
herra Bridgelle tilaisuus selittää! Te esitätte häntä vastaan kovin
raskaan syytöksen ilman erikoisen varmoja perusteita.»
»Ei siitä mitään!» huudahti Bridge hymyillen. »Olen aavistanut, että
herra Grayson epäili minua osalliseksi pankkirosvoukseen. Mutta kukapa
voi häntä siitä moittia? Mies, joka ei osaa ratsastaa, voi olla syypää
mihin hyvänsä.»
Grayson murahti vihaisesti. Barbara astahti lähemmäksi Bridgeä. Hän
itsekin oli ollut valmis epäilemään miestä noin tunti takaperin; mutta
silloin ei Bridgeä oltu vielä syytetty. Kun hän nyt näki toisten
liittyvän Bridgeä vastaan, riensi hän ahdistettua puolustamaan.
»Te ette tehnyt sitä, ettehän, herra Bridge?» Tytön äänessä oli melkein
rukoileva sointu.
»Jos tarkoitatte pankin kassan rosvoamista», vastasi Bridge,
»niin siinä en ollut mukana, neiti Barbara. En tiennyt siitä
mitään edeltäpäin sen enempää kuin Benito ja Tonykään — he sen
tosiasiallisesti huomasivatkin, kun taas minä silloin nukuin
huoneessani pankin yläpuolella.»
»No, miten sai rosvo sitten sen hevosen, Brazosin?» kysyi Grayson. »Sen
tahtoisin tietää.»
»Teidän on kysyttävä sitä häneltä, herra Grayson», vastasi Bridge.
»Villa kyllä kysyy sitä häneltä saatuaan hänet käsiinsä», tokaisi
Grayson; »mutta luultavasti hän sitä ennen saa kaikki haluamansa tiedot
teiltä. Hän on Cuivacassa huomenna, ja niin olette tekin.»
»Aiotteko siis jättää minut kenraali Villan käsiin?» tiedusti Bridge.
»Aiotteko luovuttaa Yhdysvaltain kansalaisen tuolle teurastajalle,
vaikka tiedätte, että hänet siinä tapauksessa ammutaan neljänkolmatta
tunnin kuluessa?»
»Ampuminen on liian hyvä kuolema hevosvarkaalle!» vastasi Grayson.
Barbara kääntyi kiihkeästi isänsä puoleen.
»Ethän salli herra Graysonin tehdä sitä?» hän pyysi.
»Herra Grayson tietää parhaiten, miten tällainen asia on hoidettava,
Barbara», vastasi isä. »Hän on tilanhoitajani, enkä tahdo millään
tavoin sekaantua hänen toimintaansa.»
»Aiotko sallia, että herra Bridge ammutaan, lainkaan koettamatta
pelastaa häntä?» kysyi tyttö.
»Emmehän me tiedä, ammutaanko hänet», vastasi tilanomistaja. »Jos
hän on viaton, niin miksipä häntä rangaistaisiin? Jos hän on ollut
osallisena Cuivacan pankin rosvoamiseen, niin hän sotalakien mukaan
ansaitsee kuolemanrangaistuksen, sillä kenraali Villa pitää sitä
valtiokavalluksena, niin on minulle kerrottu. Osa niistä varoista,
joilla hänen hallituksensa oli hankittava sotatarpeita, oli siellä — se
varastettiin ja luovutettiin Meksikon vihollisille.»
»Ja jos me sekaannumme asiaan, saamme Villan vastaamme», pisti Grayson
väliin. »Hän ei nytkään ole kovin suopea amerikkalaisille. Vaikka tämä
vintiö olisi veljeni, olisi minun luovutettava hänet viranomaisille.»
»Mutta, Jumalan kiitos», huudahti Bridge tulisesti, »ettei minun
joutuessani Villan ammuttavaksi tarvitse kestää teidän sukulaisuutenne
tuottamaa lisäharmia. Muutoin en olekaan niin kovin varma siitä, että
Villa minut ampuu.» Niin sanoen hän pyyhkäisi lampun pöydältä, jota
vasten hän oli nojannut, ja syöksähti lattian poikki ovelle.
Barbara ja hänen isänsä olivat seisoneet lähinnä ovea, ja kun tyttö
oivalsi, että mies yritti rohkeasti karata vapauteen, sysäsi hän isänsä
syrjään ja tyrkkäsi oven auki.
Silmänräpäyksessä oli Bridge ulkona, kuiskaten sivuuttaessaan tytön
jäähyväisiksi: »Jumala siunatkoon teitä, herttainen tyttö!» Sitten ovi
sulkeutui pamahtaen. Barbara kiersi avainta, veti sen pois lukosta ja
viskasi sen pimeän huoneen toiseen päähän.
Grayson ja haavoittumattomat meksikkolaiset ryntäsivät pakenijan
jälkeen, mutta lukossa oleva ovi sulki heidän tiensä. Ulos päästyään
Bridge juoksi hevosten luokse, jotka seisoivat pää painuksissa,
kärsivällisesti odottaen ratsastajiaan. Seuraavalla hetkellä hän oli
yhden selässä ja kannustettuaan ratsuaan katosi pimeään yöhön, ajaen
ruoskan sivalluksilla toisia hevosia edellään.
Kun Grayson ja meksikkolaiset olivat tunkeutuneet pienestä ikkunasta
ulos konttorista, oli uusi kirjanpitäjä ehtinyt pois näkyvistä ja
kuuluvista.
Tilanhoitajan ollessa satuloimassa hevostaan aikeissa lähteä useiden
muiden etunenässä ajamaan takaa pakenijaa saapui isäntä hänen luokseen
ja kosketti hänen käsivarttaan.
»Herra Grayson», hän sanoi, »en ole tahtonut milloinkaan sekaantua
toimiinne, mutta nyt pyydän teitä luopumaan herra Bridgen takaa-ajosta.
Olisin iloinen, jos hänen onnistuisi paeta. Barbara oli oikeassa —
hän on Yhdysvaltain kansalainen kuten mekin. Me emme saa jättää häntä
Villan emmekä kenenkään muunkaan meksikkolaisen murhattavaksi.»
Nuristen riisui Grayson satulansa. »Jos olisitte nähnyt sen, mitä minä
olen täällä nähnyt», hän jupisi, »ette olisi niin kärkäs pelastamaan
sen vekkulin nahkaa.»
»Mitä tarkoitatte?» kysyi isäntä.
»Tarkoitan, että hän koetti mielistellä tytärtänne.»
Vanhus purskahti nauramaan. »Älkää olko hupsu, Grayson!» kehoitti hän
ja asteli hitaasti pois.
Tuntia myöhemmin Barbara käveli edestakaisin ranchon edustalla
Chihuahuan vilpoisessa, virkistävässä yöilmassa. Hänen mieltään
vaivasivat rauhattomat ajatukset viimeksi kuluneiden tuntien
tapahtumien johdosta. Se osa, jonka hän ajattelemattoman tunnepuuskansa
pakotuksesta oli konttorissa suorittanut, loukkasi hänen ylpeyttään
sanomattomasti. Ei sen vuoksi, että hän olisi katunut edistäneensä
Bridgen pakoa, vaan hänestä tuntui nöyryyttävältä, että hänen
asemassaan olevan tytön oli täytynyt esiintyä sillä tavoin Graysonin ja
tämän meksikkolaisten vaqnerojen näkyvissä.
Lisäksi hän oli tyytymätön Bridgeen. Hän oli pitänyt miestä rehellisenä
herrasmiehenä, jonka kova onni ja vaeltamishalu olivat alentaneet
yhteiskunnan alimmalle tasolle. Nyt hän pelkäsi Bridgen kuuluvan siihen
pohjasakkaan, joka oli alempana kuin yhteiskunnan omaksi osakseen
tunnustama alin ihmisluokka ja jonka muodostivat yksinomaan rikolliset.
Barbaran oli katkeraa ajatella seurustelleensa varkaan kanssa — se
oli kovaa vain pienen hetkisen aikana, kunnes hän vasten tahtoaankin
muisti, millä tasolla oli eräs toinen, jonka hän oli tuntenut — jolle
hän oli antanut rakkautensa. Tyttö ei säpsähtänyt muistaessaan sen —
sensijaan hän oikaisi selkäänsä ja nosti päänsä pystyyn.
»Olen ylpeä Bridgestä, mikä hän lieneekin ollut», hän mutisi, mutta
ei silloin ajatellut uutta kirjanpitäjää. Kun Bridge jälleen johtui
hänen mieleensä, iloitsi hän miehen paon onnistumisesta — »sillä hän on
amerikkalainen kuten minäkin.»
»Kas niin!» huudahti ääni hänen takanaan. »Teittepä meille soman
kepposen, neiti Barbara.»
Tyttö pyörähti ympäri ja näki Graysonin lähestyvän itseään. Barbaran
kummastukseksi hän ei näyttänyt olevan lainkaan äkeissään. Tyttö
tervehti häntä kohteliaasti.
»En voinut sallia teidän luovuttaa Yhdysvaltain kansalaista kenraali
Villalle», hän selitti, »olipa hän tehnyt mitä tahansa.»
»Minua miellytti reippautenne ja rohkeutenne», vastasi mies. »Olette
juuri sellainen tyttö, jollaista olen etsinyt koko elämäni ajan —
teillä on sisua ja tarmoa. Te piditte siitä kirjanpitäjä-veijarista,
eikä hän ollut edes puolittainen mies. Minä pidän teistä ja olen mies,
vaikka sanonkin sen itse.»
Tyttö peräytyi hämmästyneenä.
»Herra Grayson!» hän huudahti. »Te unohdatte oman arvonne.»
»En unohda», kiljaisi mies käheästi. »Rakastan teitä ja tahdon saada
teidät omakseni. Myöskin te rakastaisitte minua, jos tuntisitte minut
paremmin.»
Hän astui askeleen eteenpäin ja tarttui Barbaran käsivarteen, koettaen
vetää tyttöä puoleensa. Tyttö torjui häntä toisella kädellään ja löi
toisella häntä vasten kasvoja.
Grayson hellitti Barbaran käsivarren, ja tyttö oikaisihe täyteen
mittaansa, katsoen häntä suoraan silmiin.
»Saatte mennä», virkkoi Barbara, ääni jääkylmänä. »En hiisku tästä
kellekään mitään — jollette milloinkaan yritä toistaa sitä.»
Mies ei vastannut mitään. Kasvoihin saatu isku oli jäähdyttänyt hänen
intonsa toistaiseksi, mutta eikö se ollut tehnyt muutakin — muuttanut
sitä lujaksi, järkähtämättömäksi päätökseksi?
Hänen poistuttuaan Barbara kääntyi ja meni sisälle.
Kello oli lähes kymmenen seuraavana aamuna, kun ranchon rakennuksen
kuistilla istuva Barbara näki isänsä tulevan hänen luokseen konttorista
päin. Isän kasvoilla oli huolestunut ilme, joka pisti tytön silmään.
»Mikä on hätänä, isä?» tiedusti Barbara vanhuksen vaipuessa tuolille
hänen viereensä.
»Eilisiltainen uhrautumisesi ei hyödyttänyt mitään», vastasi Harding.
»Villan sotilaat ovat vanginneet Bridgen.