Don Cleto. Leoncia.
LEONCIA. Herra Sangredo.
CLETO. Armollinen rouva. (Hiljaa.) Iankaikkinen, kuinka vanhalta se
näyttää.
LEONCIA. Mitä palvelusta sopii minun tehdä teille, ystäväni?
CLETO. Minulla on jotakin tärkeätä, sangen tärkeätä teille juteltavana.
LEONCIA. Minä olen utelias kuulemaan.
CLETO. Istutaanpa vähän, haastellaan niinkuin hyvät ystävät keskenämme.
(Käyvät istumaan.)
LEONCIA. Minä olen kokonansa korvana.
CLETO. Teidän on tietäminen, Leoncia. -- (Hiljaa.) Ei, kuinka
rutivanhalta hän sentään näyttää! (Ääneen.) Antakaat, minä koetan
valtasuontanne. (Tunnustelee sitä.) Varsin säännöllinen, varsin
säännöllinen.
LEONCIA. Miksi valtasuontani koetatte?
CLETO. Minun tulee valmistaa teitä ankaraan kiihtymykseen.
LEONCIA. Te peljätätte minua.
CLETO. Älkäät peljätkö mitään, se kiihtymys, joka teitä odottaa, on
suotuisaa laatua.
LEONCIA. Oi, puhukaat, puhukaat!
CLETO. Minun täytyy teille uskoa salaisuus, semmoinen, josta koko
elämäni riippuu.
LEONCIA. Mitä saanen kuulla?
CLETO. Te olette nähnyt, kuinka minä kokonaisen vuosikauden olen
seisonut teidän äärellänne, ei ainoastaan huolekkaana lääkärinä, ei,
vaan myöskin uskollisena ystävänä.
LEONCIA. Minä tiedän sen, te olitte minun kaikki kaikissa.
CLETO. Mutta te ette tiedä, että minä petin teitä.
LEONCIA. Tekö olisitte minua pettänyt?
CLETO. Te ette tiedä, että nämä jalot kilvoitukset vaan peittelivät
itsekästä sala-ajatusta, peittelivät mielihalua.
LEONCIA. Mielihalua?
CLETO. Mielihalua, täynnänsä _kunnioitusta_ -- (lausettansa oikaisten)
suokaa anteeksi -- täynnänsä _rakkautta_!
LEONCIA. Ja ketä, onnetoin, rakastatte?
CLETO. Te kysytte vielä. Kuka muu saisi rakkauden kipinän minussa
syttymään, paitsi te?
LEONCIA. Pyhä neitsyt, onkohan se mahdollista? (Kiekaillen.) Hyvä
herra...
CLETO. Pelko ainoastaan on niin kauan sulkenut suuni, mutta viimein
täytyi tuo saada hammasten takaa.
LEONCIA (seisaalle nousten ja virkeän tavalla itseänsä peiliin katsoen.
Hiljaa.) Tämä muoto ihastuttaa vielä! Niin -- se kelpaa vielä
ihastuttamaan! (Ääneen.) Herra Sangredo... (Käy taas istumaan.)
CLETO. Te olette tunnustukseni kuullut, minä vartoon nyt tuomiotani
teidän suustanne. --
LEONCIA. En tiedä, kuinka sydämmeni laita on, minä olen rakastettu,
minä olen rakastettu!
CLETO. Niin kunnioittavalla ... niin tulisella rakkaudella!
LEONCIA. Mutta kuinka se on mahdollista, että te, niin kauan avioliiton
vastustajana...
CLETO. Minunkin aikani on tullut, kun Jumala sydämmeni hellytti.
Sangredon suku ei enään ole minuun loppuva.
LEONCIA. Toivotteko todesti sitä vielä?
CLETO. Lääkärin silmä ei pety.
LEONCIA. Mutta yksi este! Te tiedätte, hyvä herra, että ensimäinen
puolisoni -- olkoon hän herran raudassa -- että hän oli intendentti. Te
ymmärrätte, ett'ei minun auta säätyäni jättää. Kun olisitte edes
terveys-neuvoston jäsen.
CLETO. Siinä tapauksessa ei mikään raja-aita meitä enään eroita,
hallituksen viisaus on vihdoin ansioni muistanut, nimitys on kentiesi
jo tulossa.
LEONCIA. Sillä ehdolla siis...