Rafael. Don Cleto.
CLETO. Nöyrin palvelianne...
RAFAEL. Herra, minä tiedän teidän ilkityönne.
CLETO. Minunko ilkityöni?
RAFAEL. Niin juuri, herra -- kuka käskee teitä rohtoja keittelemään
ihmisten elämän pidennykseksi?
CLETO. Minä olen lääkäri, hyvä herra.
RAFAEL. Pahantekijä te olette, ei muuta kuin pahantekijä.
CLETO. Pahantekijä?
RAFAEL. Kuka käskee teidän vehkeillä luonnon la'in muuttamista?
CLETO. Minä luulin...
RAFAEL. Niin, jos tahtoisitte lyhentää elämän määrää, se olisi vähän
toista.
CLETO. Te hämmästytätte minua.
RAFAEL. Niitä on ihmisiä, jotka ilman teitä jo aikaa päiviä olisivat
päässeet joko taivaasen taikka hornan tuuttiin.
CLETO. Se on minun kerskaukseni, minun ansioni.
RAFAEL. Ansio, joka tuottaa minulle sen onnen, että saan anopin kanssa
tapella.
CLETO. Minä en ymmärrä teitä.
RAFAEL. Ette siis suinkaan tiedä, mitä otus anoppi on.
CLETO. Ah, ei minulla ole ollut anoppia, eikä vaimoa.
RAFAEL. Niin ette myöskään tunne onnettomuutta eikä onnea.
CLETO. Minua ahdistaa toinen onnettomuus, kentiesi vielä suurempikin,
ja jos rohkenisin sen teille kertoa. -- Te olette Federicon ystävä,
tämä kehoittaa minua.
RAFAEL. Puhukaa.
CLETO. Minä olen tuota kuuluisaa Sangredon sukua, hyvä herra.
RAFAEL. Minua ilahuttaa päästä teidän korkeaan tuttavuuteenne.
CLETO. Kolme minun suvustani ovat koonneet itselleen ansioita isänmaan
suhteen.
RAFAEL. Kansan edustajina, oikeuden puollustajina?
CLETO. Suokaat anteeksi, lääkäreinä.
RAFAEL. Ja anoppein hengenpelastajina?
CLETO. Kaikki kolme olivat terveys-neuvoston jäseniä.