ZUUR.
Sun rauha, Baalak, jumalas eläköön!
BAALAK.
Te liiton rikkojatko rauhan tuotte?
ZUUR.
Sovinnon kättä sulle tarjoamme,
Vaan sotaa varten. Silloin rauha taattu,
Kun miekka piilee miesten manttelissa.
BAALAK.
Niin, tekö, vanhat riidankapulat,
Sopua tuotte? Lausu tarkemmin!
HUUR.
Mun lausua suo, kuningas! --
BAALAK.
Niin lausu!
HUUR.
Se huomaa, että usein veljekset
Menestyspäivinänsä kiistelevät
Ja käsikähmään käyvät keskenään,
Mut hätähetken, yhteistuskan tullen
Taas liittyvät he vihollista vastaan
Ja joka miekass' on kuin yksi käsi,
Kuin yksi tahto joka työtä johtaa
Ja sisäkiista ulkovaaraan sammuu.
Niin veljen kättä tarjoo Moabille
Nyt Midian; on valmis liittohon,
Kun yhteisvaara uhkaa.
BAALAK.
Liittohon! --
Bileamille.
Saat mennä, aamun mies, nyt herras haltuun. --
Hän korpeen rajan yli saattakaa!
Assarin viittauksesta tarttuu kaksi sotamiestä Bileamiin.
BILEAM (kätensä ylentäen).
Oi kansat nukkuneet! miks' ette nouse,
Vaikk' ylennettäis teitä taivaihin?
Vaan alhaisien tekojenne valtaan
Te sorrutte kuin pohjaan Sittimin.
Ja muistoanne kertoo maailma
Kuin autiota Suolalaaksoa.
BAALAK (tarttuu keihääsen, yrittää viskata sen Bileamin jälkeen).
Baal avita! jos suutasi et sulje,
Niin keihästän ja paistan sun.
EGLON.
Oi säästä,
Isäni, hänet kansan tähden!
Bileam viedään.
BAALAK (ruhtinaille).
Siis
Tunnette vaaran?
ZUUR.
Kuka korven poika
Ei edelt' aavistaisi myrskyä
Tai kynnyksellään tuntis vihollista?
BAALAK.
Se vihollinen onko --
ZUUR.
Israel,
Tuo kansa, joka jumalastaan kerskaa,
Ett' yksin maailmat hän hallitsee
Ja yksin kansat valtaa. -- Huomaathan:
Jumalten neuvostossa monta päätä
Vaan häiriöitä synnyttää ja riitaa,
Kuin eripuraa vaimoparvessa.
Yks ainoa kuin on ja viisas hän,
Niin näyttää parhaat keinot keksivän.
BAALAK.
Niin olisko? Mut Siinain pyhistä
On Israelin voiman alkujuoni.
Mit' uskot heistä?
ZUUR.
Kummaa joukkoa,
Välillä henkien ja ihmisten.
He miekkavöin ja valkoviitassaan,
Kuin jumalina, maassa liikkuvat:
Kun näet kaukaa, tunnet vapistusta,
Kun lähenevät, maahan lankeat,
Et kestä tulta heidän silmistään.
Asuvat luolissa ja tutkivat
Jotakin syvää henkimaailmaa.
Niin taidon avaimia halliten
He kasvit tuntevat ja eläimet
Lumota voivat, taudit parantaa.
On moni vamma, vaiva, miekan jälki
Heilt' erämaassa saanut virvoitusta,
Kuin kastehelta aron orpo kukka.
Vait auttavat ja palkkaa pyytämättä,
Vait väistyvät taas, nimen tietämättä.
EGLON.
Zuur jumalista kertoo, kuulkaahan.
Jos niitä on, hän niitä nähnyt on.
ZUUR.
Niin armoss' alttihit, mut vihassakin julmat
Ja kostoss' ankarat.
EGLON.
Tuo jumalist' on.
ZUUR.
Myös kumma heill' on keskushallitus:
Päämies on Minä, Herran joukon pää,
Muut enkeleit' on, käskynhaltijoita.
BAALAK.
Niin, heidän liitossaan on Israel
Ja heidän jumalaansa tunnustaa.
ZUUR.
Ja voittaa, jollet yhdy liittohon --
Og tapettu ja Siihon kuollut on!
HUUR.
Ja Baasania mittaa Israel.
BAALAK.
Jumalten kiitos! kostaa korkeat
Vihollisteni Amrin lasten työt.
EVI.
Sun pääsi yli sama miekka välkkyy,
Tuon orjakansan julma rosvomiekka.
Erämaan heimoja se ensin sorti,
Nyt kaupunkeja alkaa ryöstämään,
Jos emme yhdy.
HUUR.
Sukua kuin hiekkaa
Se kansa siittänyt on matkoillaan,
Siks asuinmaata etsii lapsilleen --
Ratsumme tallatkoon nuo heinäsirkat!
REKEM.
Siks ommelkaamme liiton vahva verkko,
Niin ryöstölinnut lentää silmukoihin.
REBA.
En sanoihin, vaan kyllä miekkaan pystyn.
ZUUR.
Et kiellä, Baalak, näen kasvoistasi.
BAALAK.
Siis liittoon oijetkoon nyt käteni
Ja miekkamme taas tehkööt veljeyttä,
Kuin veljeys on veressämmekin!
Zuur, Rekem, Evi, Huur ja Reba,
Teit' tervehtii mun vanha miekkani!
Mut sitten kääntykäämme jumaliin!
Kentiesi heitä uhrit taivuttaa
Ja voiton-arpa meille lankeaa.