EDELLISET. SALMO. PAAVO tulee.
PAAVO (tullessa).
Kas tuossa raita! Kas, sen ympäri
Sorea Salla-kukka kiertyköön!
Osoittaen Meijerhoffiin.
Mut pois tuo räähkämänty siirtyköön!
MEIJERHOFF (erikseen).
Nyt karsii mua. Aivan tuntuu kuin
Vedellä kylmäll' oisin valettu.
SALMO.
Kuulinpa Paavolt' aivan ihmeitä,
Jos totta on?
SALLA (osoittaen Meijerhoffiin).
Niin, tuosta ilkiöstä?
HAUSSI.
Se totta on.
SALMO (tulistuneena).
Hän koston ansaitsee!
Salmo vetää liepeensä alta miekan ja Meijerhoff samoin.
Voi tuhat tulta iskeväistä salamaa!
Sä harmaa hiisi, musta kyöpeli!
Puhtaasen taivaan liekkihin ei saa,
Sun häijy, himoliekkis leimahtaa!
Kiiruhda täältä!
Ylenkatseella.
Ah! mun miekkani
Häpeekseen katsoo tuohon tarttua.
Oi, ettei ilma muutu liekiksi
Tuon polttamaan!
MEIJERHOFF.
On soppa kypsynyt!
Ei tulta tarvita, ei kokkia.
Puuhaa lähtöä.
SALMO.
Hampaissa halvalla on halpaa.
MEIJERHOFF.
Nyt häijysti mä nauraa katkatan,
Kun nähdä sain, kuink' ihmissieluja
Voip' ostaa syöttämällä tarinaa
Vaan heille korkeist' arvo-istuimista
Ja loistost' ylpeästä. -- Hyvästi!
Lähtee.
PAAVO (ojentaen ylpeästi oikeella kädellään nuuskarasian
Meijerhoff'ille, seuraa syrjittäin hänen lähtöään).
Vaan lähtönuuskaa, major, suvaitkaa
Viel' arvoisalle nenällenne!
Meijerhoff menee.
HAUSSI.
En
Täst'edes ihmisyyttä halveksi,
En kunniaa mä etsi kerjäten.
Ja lapseni, ne maansa kunniaks
Edistykööt ja kansans' onneksi!
Siin' uskossa ja toivoss' yhdistämme
Nää kukat saman myrskyn kestäneet
Ja saman kukkatarhan kasvatit.
Haussi ja Sanna liittävät Salmon ja Sallan käsi käteen.
Paavo hypähtää ja lyöpi käsiään ilosta ja tulee suutelemaan
Haussin kättä.
Esirippu lankee.