EDELLISET. PAAVO tulee oikealta.
HAUSSI.
Mit' asiaa?
PAAVO.
Olenpa vaan vähän tyytymätön ahtaasen vaikutus-alaani.
HAUSSI.
Ja tahtoisit?
PAAVO.
Tahtoisinpa nöyrimmästi jatkaa mitä olen alottanut ja lopettaa mitä
majori on alottanut.
HAUSSI.
Onko, Paavo parka, pääsi taaskin pyörällä? (Majorille) Ette huoli
pahastua hänen hupsuudestaan! Muutoin on hän uskollinen palvelija.
PAAVO.
Olkoonpa vaan pääni pyöreä kuin kukkupalli, mutta ajatuksia kiehuu
siellä kuin muuriaissaunassa.
HAUSSI.
Voi sua höyrypää! (Majorille) Huomaatte selvästi, että hän on vähän
löylyn lyömä.
MEIJERHOFF.
Niin, niin; sen huomaan. Sallikaa tuon mennä rauhassa!
HAUSSI.
No ajatuksesi, Paavo?
PAAVO.
Olenhan yht'aikaa puutarhurinne ja lakeijanne. Mutta puutarhassamme
kasvaa nyt pahanpäiväinen härkinmänty, joka vahingoksi laihduttaa
maata. Varsinkin surkastuttaa sen juuret ja sen musta varjo erään,
vierellään kasvavan korean kukan.
MEIJERHOFF (hätäisesti syrjään).
Tämä tarkoittaa minua.
PAAVO.
Kukka tahtoisi kiertyä sivullisensa solakan raidan vartalon ympäri;
vaan nytpä on raita, tuon ranaoksaisen härkinmännyn tieltä, painanut
päänsä pensaikkoon. Lymyssä lepää raita, kalvakkaana kuihtuu kukka.
SALLA (syrjään).
Ja minä juuri olen se kuihtuva kukka!
PAAVO.
Poisjuurittavaksi katsoisin siis tuon härkinmännyn. Niinpä nostaisi
raita päänsä ja sorjasti koristaisi kukka sen vartalon ympärillä
kukkatarhaa.
SANNA.
Kuuluupa kuin Paavon huulilta valuisi runonsäikeitä.
HAUSSI.
Sumua ja höyryä ovat vaan nuo ajatukset.
PAAVO.
Vaan voinpa tuosta höyrystä pusertaa herrasväelle selvää vettäkin, kun
suvaitsette.
SANNA.
No, puutarhan hoidosta voimme toiste keskustella.
HAUSSI.
Niin, toiste; -- kas nyt mene!
PAAVO.
Menenpä; vaan huomatkaa! (Osoittaa molemmin käsin Meijerhoffiin)
Tuossa, kas tuossa pönäkkänä seisoo se poisjuurittava rana-oksainen
härkinmänty! -- Mut tuossa (osoittaa Sallaan) taas se sorja,
murheen-kalpea kukka!
MEIJERHOFF.
Miekat ja sapelit, tätä häväistystä!
PAAVO.
Voi peukalot ja etusormet, kuinka mun kynteni himoitsee tuota mäntyä
juuriakseni!
HAUSSI (taluttaa Paavon tylysti oikealle).
Siekailetko matkoihisi? -- sinä hävyttömyyden syleksiä!
PAAVO.
Mutta olenhan palvelijanne, joka -- --
HAUSSI.
Joka häväiset haltijaväkesi sekä halvan itsesikin.
PAAVO.
Tämä on kirveltävä päästöseteli.
SANNA.
Mutta hyvin ansaittu, Paavo parka.
PAAVO (kaivaa kirjeen povestaan ja antaa Haussille).
Takaanpa tämän laastari-lapun puhkaisevan ja parantavan sen paiseen,
joka herrasväkeäni tekee äreäksi.
HAUSSI.
Kirjekö? Ja vasta jaariteltuasi annat? -- Sinä kiusan kappale!
PAAVO.
Ha ha ha! Ensinpä jyrsin männyn kuorta hampaillani ja sitten isken
kirveeni sen sydämmeen.
HAUSSI.
Suoriatko jo?
PAAVO.
Onhan tässä käpälät allani.
Menee.