SALLA (yksin).
Tuo vieras musta, jylhä haamu taas
Mua lähestyy, se koht' on täällä jo.
Hän kristalleita mulle tukitsee,
Kuin talvinen yö tähtiä; mut' en
Voi rakastaa mä niitä. Kolkkona
Soip' äänensä kuin rautapakkanen,
Niin korvissani paukkuu. Sydämmen
Mä tahdon synnyin-maaltani ja sen
On armas Salmo mulle vannonut.
Oi kallis sydän, jonka loistona
Kansamme toivot on ja kunnia
Ja rakkaus sen jalo kaunistus! --
Oisitko täällä! Ah kuink' uskallan
Toivottaa! -- Toivon täytyy kuihtua.
Istuu tuolille ja laulaa sitraa soittaen.
Sielu, säästä huokaukses,
Silmä, kätke kyyneleesi
Taivas hylkää rukoukses,
Maass' ei täyty toivotuksesi
Sulje murheet sydämmees'!
Enpäs, en! kas hopeiset
Toivon aaltoset pois huuhtoo
Murheet mutaiset!
Enpäs, en! kas kultaiset
Lemmen liekit polttaa, liehtoo
Vaivat, vastukset! --
Huokaus, siis ratko suojas,
Taivahalta etsi Luojas,
Huolten kyynel, juokse pois!
Murheet kun jois multa musta,
Taivas kun tois lohdutusta,
Rakkaus näin rauhass' ois.
Nää värsyt suopi virvoittavan kasteen
Kukallen, jota halla uhkailee.
On säveleet kuin kesän lähettiläs,
Keväinen tuuli, talven surmaajaksi.
Nyt rakkauteni, kuin aurinko,
Säteilee rinnassani.
Näkee Salmon lähestyvän.
Täälläkö!