MEIJERHOFF. Sitten PAAVO.
MEIJERHOFF.
Saa nähdä konsa kypsynee tää soppa.
Kuukautta kaksi on se kiehunut,
Nyt ropina jo kuuluu kaupunkihin.
En tulta lisää enkä sammuta,
Suon padan imeltyä, hautua.
Kun tulelta se kerta temmaistaan,
Hyvältä silloin mahtaa hajahtaa.
Se sallittu, kun kestää aikansa,
Suloinen tuoksu näissä huoneissa. --
Pikentit, passarit ja palvelijat!
Miss' ovat täältä? tänne joutukaat!
Soittaa kelloa. Paavo tulee.
Iloinen herra tänne kutsu! Missä
On hellä rouva niinkuin hyacinthi?
Kas täällä suussa purppuraisen illan
Jutella hauska ois ja naurahdella.
Niin rakas mulle koko perhe on,
Ett'en voi löytää pöytää herkullista,
Johonka niin mä ihastua voin. --
Kas niin, no juokse! -- tuosta voidetta
Saat nivelilles hiukan, hupakko.
Antaa Paavolle rahaa. Paavo kumartaa syvästi.
Vaan kuule! käännä vielä naamasi!
Miss' on nyt hellin, muista rakkahin
Tään jalon perheen kaikist' asujoista --
Suloinen Salla, missä hän nyt on
Sinervin silmin, kultakiharoin?
PAAVO.
Hän sairas on; hänessä yskää lie.
MEIJERHOFF.
Tuon yskän tuskan ehkä ymmärrän.
Vaan kerro, keit' on käynyt vieraita!
PAAVO.
Salassa eilen Sallaa lohdutti
Tääll' uljas Salmo.
MEIJERHOFF.
Uljas saakeli!
Vai uljas sanot!
PAAVO.
Silloin syleilivät
Niin hartahast' ett' oikein kadehdin.
MEIJERHOFF.
Voi-kirnuhun sä sotke kateutes
Ja juuston-heraan juttus hämmennä!
Mun katkeruutta tuota täytyy kuulla,
Jot' ikinä en todeksi voi luulla.
PAAVO.
Sen, luulen, todeks' uskoa jo voi,
Jost' ympäriinsä kielikellot soi. --
Syrjään.
Ja sehän totuus mua miellyttää.
MEIJERHOFF.
Vai niin! kas sepä uutta on, kas se!
Vai niin on läsnä kypsymistä keitos.
PAAVO.
Vaan teitä rouva rakastaa ja herra,
Kuin lastansa, sen voitte uskoa.
Syrjään ja koomillisesti surumielin.
On sokeutta sekin rakkaus.
MEIJERHOFF (erikseen).
Kyll' ymmärrän tuon rakkauden juuret.
Ne syvällä ei piile, vaikk' on suuret:
Mun tarakassani on herran toivot
Etäälle päästä, lentää korkealle
Ja ylemmäks' ei ylty rouvan aivot,
Kuin turhuuden ja loiston kukkulalle. --
Paavolle.
Tuon ymmärtää voin sekä uskoa.
PAAVO.
Vaan Sallaa majori ei rakasta.
MEIJERHOFF.
Pois juokse tästä! Sin' et tyhmyyttä
Saa sekoitella järjen mietteihin!
Sanoinko etten Sallaa rakastais?
PAAVO.
Ei, majori, vaan -- -- --
MEIJERHOFF.
Pötki sanomaan,
Ett' täällä herraa, rouvaa vuotetaan!
PAAVO.
Mut Sallaa ei?
MEIJERHOFF.
Hänt' ennen kaikkia! --
Vai, lurjus, pilkkaa tehdä uskallat?
PAAVO.
Ei, majori; vaan pilkka kaukana
Täst' olkohon, kuin totuus naurusta, --
Syrjään
Tai itku murheesta, mä aattelin. -- --
Voi peijakas! nyt tempun keksin! Teen
Sinulle pienen konnan verukkeen.
Mua äköittää ja kiukku pistelee,
Kun tuommoiselle Salla työnnetään.
Menee ovesta vasempaan.