P. D. Fischer, Italien und die Italiener, toinen painos 1901.
Lowell, Governments and parties, os. Italy, I, 146—231.
G. Steffen, Utvandringen och de ekonomiska konjunkturerna i Sverige
och Italien, 1910 (_Emigrationsutredningen_, Liite XVIII s. 38—82).
Billot, La France et l'Italie, histoire des années troubles 1881—99,
1905.
Fiamingo, Les raisons économiques de la politigue étrangére de
l'Italie (_Rev. pol. et parl._), heinäk. 1907.
Nitti, Une grande politique nationale en Italie (Rev. econ.
internat.), huhtik. 1909.
Theobold Fischer, Mittelmeerbilder, 1908.
Kjellén: Italien och Turkiet, politiska kommentarier till
krigsutbrottet, _Göt. Aftonblad_ 17/10, 10/10 ja 11/10 1911.
Viitteet:
[1] Lukijan tulee aina muistaa, että teos on julkaistu lähes kolme
vuotta ennen maailmansotaa: marraskuussa 1911. — _Suom._
[2] Kaikkien maiden sosialistien kansainvälinen järjestö,
Internationale, perustettiin kuitenkin jo 1901. — _Suom._
[3] Kongressi = juhlallinen valtojen kokous. — _Suom._
[4] Noin sata vuotta Kristuksen syntymän jälkeen oli Rooman
keisarikunnan ohella olemassa kiinalainen suurvalta Kaspian merestä
Ison-Waltameren rannoille; mutta näiden välillä ei milloinkaan
syntynyt mitään kilpailua. Keskiajan alussa oli kyllä ankaraa
kahnausta _Islamin_ ja _Bysantion_ valtain välillä, ja jälkimäinen
pysyi vuosisatoja Europan kartalla yhdessä »_saksalaisen_ kansan pyhän
roomalaisen valtakunnan» kanssa; mutta tätä yhteiselämää ei
milloinkaan sitonut yhteinen valtio- tai tasapainojärjestelmä.
[5] Chatelier laskee 150—170 miljonaa muhamettilaista Aasiassa, 50—60
Afrikassa, 6—7 Europassa; Englannin valtakunnassa on 80, Venäjän,
Ranskan ja Turkin valtakunnissa kussakin vähintään 15, Hollannin 30.
Yhä enemmän kehittyy tämä maailma yhtenäiseksi kultturipiiriksi, jossa
ei ole vain uskonnollisia, vaan myöskin yhteiskunnallisia kuteita ja
ennen kaikkea kasvava taloudellinen yhteistunto, samalla kuin se on
voimakkaassa nousennassa Afrikassa (kuten Schwerin kirjassaan
Muhamedanismen i Afrika jo 1892 on osoittanut).
[6] U. S. A. = United States of America, Pohjois-Amerikan Yhdysvallat.
— _Suom._
[7] Itse kielikysymyksen laita on (Bremerin mukaan julk. _Deutsche
Erde_ 1902) siten, että valtiollinen raja erottaa kaksi kirjakieltä,
mutta ei suinkaan puhekieltä. Jälkimäisessä suhteessa kulkee raja
Zuiderseen keskeltä kaakkoon, halki Gelderlandin ja siitä itään Reinin
yli; sen itäpuolella puhutaan saksilaisia, länsipuolella frankkilaisia
(Alamaiden, Limburgin, Kölnin) murteita.
[8] Ruotsin koko suuruudenaika alkuhankkeineen ja jälkimaininkeineen
mahtuu yhden ainoan — tosin harvinaisen pitkän — ihmisiän elämyksiin,
nimittäin itägötalaisen talonpojan Jon Anderssonin joka syntyi 1582
Juhana III:n ja kuoli 1729 Fredrik I:n aikana.
[9] Ripeä kasvu riippunee kuitenkin enimmäkseen ympärystän
kansan-ainesten unkarilaistumisesta — jota Bj. Björnson »Neue Freie
Presse»ssä v. 1907 nimitti »Unkarin suurimmaksi teollisuudeksi» —;
madjaarien omaa heimoa katsotaan suuressa määrässä rasittavan saman
vamman kuin Ranskan kansaa (kaksilapsijärjestelmän). Vrt. Schultheiss,
Deutschtum und Magyarisierung 1898.
[10] Tässä avautuisi Itävallalle mahdollisuus hyvänsuopaisen ja
suosivan politiikan avulla omia ruteenilaisiansa kohtaan luoda
itselleen suosiollinen liike koko Ukrainassa. Venäjän virallisissa
piireissä lieneekin sitä yhteen aikaan pelätty. Niin kauan kuin
Itävallan hallitus sisäpoliittisista syistä katsoi pitävänsä tukea
puolalaisten ylivaltaa tällä maankulmalla, oli kuitenkin tämä
mahdollisuus tärvelty. Nyttemmin on asema jonkun verran muuttanut,
yhtäältä puolalaisten valtiollisen merkityksen heikkenemisen vuoksi
valtakunnassa, toisaalta eduskuntaisuuden toimeenpanon johdosta
Venäjällä.
[11] Ennen Balkanin sotaa 1912. — _Suom._
[12] »Sokol» merkitsee jahtihaukkaa, ja sokol-juhlat vastaavat
saksalaisten »Turn»-yhdistysten kokouksia.
[13] Freytag on laatinut seuraavan yleistaulukon »valtiollisista ja
kansallisista puolueryhmityksistä» Itävallan edustajakamarissa
molempain yllämainittujen vaalien jälkeen:
1907 1911
saksalaisvapaamieliset 21 20
saksal. kansanpuolue 29 38
saksalaiset agraarit 17 28
saksalaisradikaliset 15 18
suursaksalaiset 3 4
kristillis-sosialistit 96 76
Saks. työväenpuolue — 3
saksal. ulkop. puolueid. 2 1
_Saksalaisia (sosialidem. lukuunottaen)_ 233 232
vapaamiel. italialaiset 5 6
klerikaliset italialaiset 9 10
_Italialaisia_ (sosialidem. lukuunottaen) 19 19
_Romanialaisia_ 4 5
_Zionisteja_ 5 1
saksal. sosialidemokraatit 50 44
italial. » 5 3
tsekkil. » 24 26
puolal. » 6 8
rutenil. » 2 1
_Sosialidmeokraatteja_ 87 82
nuortsekkiläiset 20 16
vanhattsekkiläiset 6 —
tsekkiläiset agraarit 29 38
klerikal. tsekkiläiset 17 7
radikal. tsekkiläiset 10 17
tsekkil. kansanpuolue — 4
tsekkil. ulkop. puolueid. 2 —
_Tsekkiläisiä_ (sosialidem. lukuunottaen) 108 108
vapaamiel. slovenialaiset 6 4
klerikal. slovenilaiset 18 20
kroatialaiset 11 11
serbialaiset 2 2
_Eteläslaaveja_ 37 37
puolal. kansanpuolue 17 24
puolal. kansanvaltaiset 23 14
vanhoilliset puolalaiset 16 25
puolal. ulkop. puolueid. 2 2
_Puolalaisia_ (sosialidem. lukuunottaen) 78 83
nuorruteenilaiset 25 28
vanharuteenilaiset 5 2
_Ruteenilaisia_ (sosialidem. lukuunottaen) 32 31
Käydessäni kesällä 1907 edustajakamarissa merkitsin muistiin
ilmoitustaululta seuraavat ryhmät: Sozialdemokratischer Verband,
Solvenski Klub, Ruthenen (Rusky) Klub, Polnische Volkspartei,
Deutsch-radikale Vereinigung, Christliche soziale Vereinigung, Klub
ceskych agrarniku, Katolicko narod. Klub, Unione Italiana, Cezky
sozialdem. Klub, Kolo Polskie, Cesky Klub, Deutsch-nationaler
Verband.
[14] V. 1911; keisari kuoli 1917, hallittuaan yli 68 vuotta. Alempana
mainittavan arkkiherttua _Frans Ferdinandin_ murha Sarajevossa kesällä
1914 tuli siksi kipinäksi, joka pani tuleen maailmansodan
sytytyslangat. — _Suom._
[15] Mitä Sveitsiin tulee, on otettava lisäksi huomioon se tärkeä
näkökohta, että aivan erityisenlaatuinen luonto täällä pitkän
yhdyselämän aikana on painanut eri kansallisuuksiin määrätyn
yhteisleiman ja siten jossakin määrin niitä muuttanut. Senvuoksi on
Sveitsin problemi itse asiassa toinen kuin Itävallan, ja samalle
tasolle voivat ne asettaa vain sellaiset, jotka määräävät
kansallisuuden yksinomaan oman kielen perustalla.
[16] Pahin pulma Makedonian kysymyksessä on juuri se, että
kansallisuuskartta ei ole valmis. Todellisista oloista on sangen
vaikea saada selvää, kun kaikki tietolähteet ovat kansallispyyteiden
hapattamat: kuhunkin kansaan kuuluvien lukumäärä vaihtelee
suunnattomasti aina laskijan kansallisuuden mukaan. Luotettavinten
tutkimusten mukaan ovat pääkansana bulgarialaiset; serbialaisia asuu
niukasti Shar-dagin eteläpuolella, kreikkalaisia samoin Salonikin
pohjoispuolella; mutta heillä on, samoin kuin bulgarialaisilla ja
romanialaisilla (aromunilaisilla, valakkilaisilla) kouluja pyydyksinä
kaukana asuma-alojensa ulkopuolella. Summittaisesti on koko väestö
arvioitu noin 3 miljonaksi, joista 2 milj. slaavilaisia, 100 000
romanialaista sekä kreikkalaisia, turkkilaisia ja albanialaisia
parisataatuhatta kutakin. Ks. tästä Weigand, Die nationalen
Bestrebungen der Balkanvölker, 1898, Oestreich, Die Bevölkerung von
Macedonien _Geogr. Zeitschrift_ 1905, Wirsen, Balkanfolken och
stormakterna, 1909 (ss. 193—205), sekä Langhansin karttaa
_Geographen-Kalenderissa_ 1905.
[17] Laskelman on tehnyt Raseri helmikuussa 1901 toimitetun väenlaskun
nojalla. Hän arvioi Irredentan (Nizzaa lukuunottamatta) ainoastaan 1,3
miljonaksi, ja koko italialaisen heimon 36 miljonaksi. — Hasse on
laatinut taulukon europalaisten valtioiden luonteesta
kansallisuuskannalta ja asettanut ensi sijalle Italian ynnä
Alankomaat, 99,8 prosenttia; hän ei siinä näy erottaneen enempää kuin
n. 60 000 ulkolaisiksi Italiassa. Tässä taulukossa tulee kolmannelle
sijalle Ruotsi 99,4, sitten Norja 98,7, Tanska 97, Ranska 96,7, Saksa
92,5, Suur-Britannia 84, Europan Venäjä 52,1 prosenttia. Ks. »Das
deutsche Reich als Nationalstaat», 1905, s. 37.
[18] Ja Suomea. — _Suom._
[19] Erikoiskirjallisuutta Tripolista: Grothe, Tripolitanien und seine
Zukunft als Wirtschaftsgebiet 1898 (_Geogr. Zeitschr_). Pinon, La
Tripolitaine, 1903 (_Revue des deux mondes_), Bause, Der arabische
Orient, 1910 (luku Tripolis), Afrikan-tutkija Oskar Lenz, _Neue Freie
Presse_ 26/9 1911, Adolf Vischer, Tripoli, marrask. 1911 (_Geogr.
Journal_). Ainoa huomattava karavaaniliikenne, jota vielä on, kulkee
Bengasin ja Vadain välillä; mutta sekin loppunee, kun ranskalaiset
ovat ehtineet järjestää viimeksimainitun maan. Sitten ei ole
aavikoiden vanhoja teitä polkemassa muita kuin pyhiinvaeltajia ja
tutkimusmatkailijoita. — Schweinfurth on kiinnittänyt huomiota
Tobrukin erinomaiseen satamaan Barkassa: laivareitti sinne Brindisistä
ja rautatie sieltä Aleksandriaan lyhentäisi matkaa Intiaan 20
tunnilla.
[20] Kirkollisia, klerikaleja, joita alahuoneessa 1904 oli 2, oli 1909
jo 20. Puolueasema on muutoin yhä aivan aaltoileva. V. 1909 vaalien
jälkeen laskettiin 340 hallituspuoluelaista (Giolitti), 40
»perustuslaillisen vastustuspuolueen» jäsentä (Sonnino), 20 klerikalia
ja noin 110 radikalia, tasavaltalaista ja sosialistia yhteensä.