Kristitty vastasi häntä suoraan ja peittelemättä: "Demas, sinä
olet Herran oikeain teitten vihollinen. Sinä olet itse tieltäsi
poikennut ja siitä syystä tuomiosi saanut Kuninkaan Tuomarilta.
Miksikäs koetat saada meitäkin saman tuomion alaisiksi? Ja sitä
paitsi, jos me sittenkin tieltä poikkeaisimme, niin tulisi se varmaan
Herramme ja Kuninkaamme kuuluviin, ja silloin Hän saattaisi meidät
häpeämään siellä, missä meidän pitäisi rohkeilla mielin seisoa Hänen
edessänsä." [2 Tim. 4:10]
Demas huusi uudestaan ja sanoi olevansa heidän veljiänsä sekä lupasi
tulla mukaan, jos he hiukan verran häntä odottaisivat.
_Kristitty_: Mikä sinun nimesi on? Eikö juuri se, jolla sinua
puhuttelin?
_Demas_: Niin kyllä; nimeni on Demas. Minä olen Abrahamin poika.
_Kristitty_: Teidät tunnen kyllä. Gehazi oli teidän esi-isänne ja
Judas teidän isänne, ja te olette heidän askeleitansa astuneet.
Pirullisia ovat kuin ovatkin sinun vehkeesi. Sinun isäsi joutui
pettäjänä hirsipuuhun, etkä ansaitse sinäkään parempaa palkkaa. Ole
varma siitä, että me, Kuninkaan tykö tultuamme, kerromme, miten sinä
olet menetellyt. [2 Kun. 5: 20, Mat. 26: 14,15, 27: 3-6]
He läksivät jatkamaan matkaansa.
Samassa tuli Sivutie seuralaisinensa jälleen näkyviin, ja ensi
viittaukselta he poikkesivat Demaan luokse. Lienevätkö he sitten
pudonneet kaivokseen, katsellessaan sen aukosta sisään, vai menivätkö
alas kaivamaan, vai lienevätkö kaivoksen pohjalla tukehtunee:
höyryihin, joita sieltä alinomaa nousee, sitä en osaa sanoa. Sen vaan
tiedän, ett'ei heitä sen koommin enää milloinkaan tiellä näkynyt.
Kristitty lauloi silloin:
Yht' ovat mieltä Sivutie ja Demas tuo:
Kun toinen kutsuu, toinen heti rientää luo.
Näet voitost' osan ottais hänkin. Näin nuo kaks
Jää mailman teille, pääsemättä kauemmaks.